Kävin patikoimassa, eilen lähdin ja tänään kotiin. yli 38 km ja lähes 60 000 askelta. Yön olin laavussa. Eilinen päivä oli suht helppo vaikkakin mittavirheen vuoksi matkaa tuli yli 2 km suuntaansa enemmän ja siksi lopussa tuli kiire jotta ehtii perille ennen täyspimeää. Viimeiset pari kilsaa kävelin otsalampun valossa.
Yö meni huonosti, koska olin unohtanut lääkkeeni ja kuivamuonani kotiin. Kuivamuonan unohdus ei onneksi ollut katastrofi koska muuta ruokaa oli tarpeeksi.Vaikka minulla ei ole varsinaisesti unilääkkeitä niin minulla on lääkkeitä jotka vaikuttaa unen laatuun sekä lääkkeitä joissa sivuvaikutuksena on väsymys. Niipä murehdin jo etukäteen unen laadusta ja kun tiesin että nukun ylipäätään huonosti vieraissa tilanteissa niin uni oli jo etukäteen pilattu. Menin nukkumaan jo ennen 21 koska meillähän on siihen aikaa jo säkkipimeää. Nukuinkin muutaman tunnin suht hyvin. Makuupussissa oli lämmin ja vaikka alusta oli ajoittain liian ohkainen niin pussissa oli mukava olla.
Mutta sitten noin 23 jälkeen en juurikaan nukkunut, pyörin vain. Ja yöllä ajatuksetkin on epätoivoisia, mietin että soitanko heti taksin hakemaan minut (joku tie meni noin km päässä) ja että aamulla ainakaan en voi mennä samaa reittiä takas vaan pakko lähteä toisen tien päälle liftaamaan jotta saa kyytiä kotiin, tai tilata se taksi.
Aamulla noin 07 aikaa nousin ja aloin keittelemään kahvia. Ja kas kummaa, hukassa oleva pussi lääkkeineen ja kuivamuonineen olikin rinkan hupputaskussa (en vain ollut muistanut laittaneeni sitä sinne neköä edes tarkistanut illalla). Harmitti vielä enemmän kuin illalla koska huono uni oli ihan turhaa. 08 jälkeen alkoi olla sen verta valoa että pääsin lähtemään ja päätin lähteä takas samaa reittiä kuin tulinkin.
Vikat neljä kilsaa oli kyllä taistelua, alko olla joka paikka sen verta maitohapoilla ja väsynyt. Se mittavirhe... Mutta taistelin itseni kotiin. Eilen jo toisessa jalkapöydässä alkoi tuntua kipua ja tänään aamulla laitoinkin siihen rakkolaastareita useamman. Nyt siinä on iso patti... Saas nädhä meneekö huomenna työkenkä jalkaan. Lisäksi aina tällaisten reissujen jälkeen jalkani ja käteni on ihan mustelmilla, ilman että olen kaatunut tai muistettavasti niitä kolhinut. Niin nytkin, jaloissa toista kymmentä mustelmaa ja jopa kämmenselässä mustelmia. Ehkä sitä jotenkin on kaikesta kävelystä niin turvoksissa että tulee itsestään mustelmia...
Tämä oli toinen pitkä patikointini (yli 30 km kahdessa päivässä). Nyt maisemat ei olleet kummoiset koska en ollut tunturissa mutta muuten oli kivaa. Aion jatkaa tätä mutta pyrin siihen että noin 15-16 km ois maksimi päivämatka jotta ei tule liian raskasta.
Mutta mietin sitäkin että tunnen kyllä kipua, niinkuin nytkin mutta vienkö välissä kehoa liian yli rajojen koska vaikka tunnen kipua niin suljen sitä myös poiskin.
Nyt jos menis nukkumaan (klo 17.30) niin sais nukkua 10 tuntia ennen töihin herätystä... Tuliskohan uni edes lääkkeen voimalla näin aikaisten...
Kommentit
Lähetä kommentti