Aika vierähtänyt reissatessa. Olen ollut tuon jalkapohjan kalvojänteen tulehduksen vuoksi kolme viikkoa saikulla ja oikeastaan nyt vasta eka varsinainen lomaviikko siis. Kaksi ekaa saikkuviikkoa vietin aika lailla kotikylässäni koska jalan vuoksi en saanut sitä rasittaa eli kaikki patikointi, retkeily ja pitempi pyöräily oli kielletty ja pää olisi hajonnut kaupungissa jouten olossa. Pulikoinut olenkin sitten 2-3 kertaa päivässä, se onnneksi on ollut sallittu.
Viime viikon olin "kuskina" eli käytin äitiäni eteläsuomessa reissussa niin että vein äidin hänen veljensä luo josta nämä jatkoi matkaa Ruotsin puolelle ja itse jäin serkkuni luo siksi aikaa kyläilemään. Serkku jonka luona olin on lapsuuden tuttuni sillätavalla että hän oli välissä pitemmät pätkät "hoidossa" tätini luona yhtä aikaa kuin minä. Mutta hän siis asui noin vuoden yhteensä tätini luona ja minä kävin siellä päivät hoidossa. Minä olin tuohon aikaan noin 1-4 vuotias ja serkkuni pari vuotta vanhempi.
Yritin vähän kauttarantain udella lapsuusasioista mutta ei se oikein onnistunut koska se ei tuntunut yhtään luontevalta. Jotain uuttakin sain tietää niistä ajoista mutta en juurikaan mitään mikä ois itseäni koskettanut.
Mutta serkkuni siis myöskin monella tapaa kokenut hyvin rankkoja asioita pitkin eläämäänsä ja hän niistä aika avoimesti kertoilikin. Itseäni vaivasi koko ajan se että en kyennyt mihinkään tunteisiin kuunnellessani, ei noussut empatiaa tai muuta vastaavaa, olin totaalisen tyhjä tunteista. Joskus tällaisissa tilanteissa kuitenki kykenen esittämään/näyttelemään jotain tunteita mutta nyt en kyennyt edes siihen. Hymistelin ja myötäilin sanallisesti mutta sisälläni oli täysin tyhjää, ihan kuin oltaisiin puhuttu jostain täysin tyhjänpäiväisestä asiasta. Miksi ihmeessä olen näin kylmä ja tunneköyhä???
Koen kyllä kykeneväni empatiaan muita kohtaan paljon helpommin kuin itseäni ja mm lasteni kohdalla varsinkin koen paljonkin hyviä tunteita ja pienikin asia voi silloin saada sydämen läikähtämään onnesta tai rakkaudesta. Mutta välissä olen niin kylmä!! Niin kylmä että vaikea itsekin uskoa!! Ja taas terapeuttini mukaan taas toisissa asioissa koen liikaakin jotain tunnetta (ns negatiivisissa tunteissa)...
Kommentit
Lähetä kommentti