Sanoin terapeutille tänään että minusta mikään ei estä minua puhumasta ja siinä olin oikeassa, mikään/kukaan ei tule ajatusten ja puhumisen väliin vaan joku estää ajattelemasta. Se este tulee siis jo aikaisemmin. Ois ehkä helpompi murtaa tämä muuri jos kyse olisi siitä että en saa ajatuksiani vain sanottua mutta ei, en osaa ajatella yhtään samalla tavalla kuin kotona kirjoittaessa. Ja luulen että tämä "ajatuskatko" siellä on sellainen että en pystyisi siellä edes kirjoittamaan koska ajatteleminen/analysointi yms on vain niin erilaista kuin yksinään.
Onko siis kyse jostain vireystilasta? Sekö estää järkevien ajatusten kulkemisen.
Toisaalta muiden kanssakäymisessä pääni sisäinen meteli ja huuto on niin paljon isompaa että ehkä siksi päähän ei edes mahdu järkeviä ajatuksia tai vapaata ajattelua. Se on niin turhauttavaa kun ei osaa ajatella eikä analysoida eikä tehdä oikein edes johtopäätöksiä terapiassa!!! Ja kotona sitten kaikki on paljon kirkkaampaa ja selkeämpää...
En osaa vieläkään hallita pääni meteliä enkä saa sitä kuriin... Toisaalta ymmärrän että ihmisten kanssakäymisessä äänillä on suojaava vaikutus niin että olotilat ja tunteet jäävät alle... Mutta miten ihmeessä saan muutettua tätä??? En ymmärrä
Kommentit
Lähetä kommentti