Tuli aika sinne psykofyysiseen fysiooterapiaan. Ensin meinasi jo ylihuomista mutta minulla on siihen aikaan töitä joten siirtyi maaliskuun puoleen väliin. Ensin kuulemma haastattelee ja määritetään fysioterapian tarve. Lisäksi ennen sitä käyntiä pitää minun päättää että menenkö eka kerralla yksin vain terapeuttini kanssa. Yleensä ne on eka kerran terapeutin kanssa yhteistyössä mutta kun yksi ongelma kohdallani on se että olen huono puhumaan omista asioista niin opettelisin itse kertomaan. Toiseksi mm viimeksi lääkärissä kun terapeutti kertoi enimmäkseen asioistani niin hän sanoi sellaistakin mitä en olisi toivonut hänen sanovan joten jos menen yksin niin itse päätän mitä kerron itsestäni.
Joten luultavasti menen yksin. Ihan jo sen takia että silloin tosiaan voin kertoa vain sen mitä itse haluan ja niin vähän kuin haluan.
Terapeutti on kertonut että siellä(kään) ei tehdä mitään mitä en itse halua tai mihin en pysty joten yksi mitä ei ainakaan tehdä on minkäänlaiset harjoitukset peilin edessä!! Normi fysioterapiassa kun saan jotain jumppaohjeita yms ja niitä pitää harjoitella peilin edessä, pystyn siihen juuri ja juuri. Se on kauhean ahdistavaa ja kamalaa mutta kunhan katson tavallaan itseni läpi ja ohi niin se nippanappa onnistuu. Lisäksi siinä luultavasti on myös se että koska minulla on kova tarve "piilottaa" kaikki tunteet ja muut reaktiot muilta ihmisiltä niin en vain pysty sanomaan että en tee. Mutta tämä fysioterapeutti taas tietää että taustalla on traumoja ja dissoa joten hänelle voin sanoa etten tee.
Kommentit
Lähetä kommentti