Miten ihmeessä nämä lukot saa auki, miksi ei voi vain päättää että nyt muutan itseäni ja muutan toimintaani ja ajatusten kulkua, piste.
Tajusin senkin että olen jo 13 vuotta kulkenut terapiassa enkä ole kertaakaan itkenyt. Pari kertaa on ollut silleen että olis niinkuin tulossa mutta kyllä se on nopeasti haihtunut. Mutta en ole tainnut itkeä muutenkaan koskaan kenenkään muun kuin exän ( ja välissä lapset olleet kuulolla) nähden. No silloin kerran yksi psykiatri sai minut itkemään.
En minä tiedä, haluanko "oppia" itkemään muiden nähden mutta jotenkin tuntuu että olenko ihmisten seurassa vain niin piilottanut kaikki tunteeni että mitään ei tapahdu.
En tiedä, jotenkin vain alkaa tuntumaan että aika loppuu... Että minusta ei tämän kummempaa tule. Ei kellään ois mitään vinkkejä miten lukkoja sais auki, kun päättämällä se ei onnistu.
Psykofyysinen fysioterapia ei ole vielä alkanut, siitä ei ole mitään kuulunut sitten kun lääkäri teki lähetteen.
Kommentit
Lähetä kommentti