Siipiä vaille

Kirjoitin terapeutille siitä metelistä minkä 10 min lyhyempi istunto päässäni aiheutti, sen jälkeenhän alkoi myös neljän viikon terapiatauko. Terapeutti vastasi lyhyesti sanoen mm "hienoa että uskallat tuoda esille asioita, jotka tuottavat ahdistusta ja ärtymystä. Ja tärkeä muistutus minulle että kerron sinulle syyn." Nyt toi eka lause välissä kummittelee päässäni. Minähän en oikein osaa suhtautua (pieniinkään) kehuihin positiivisesti, ne saavat yleensä oloni vieläkin huonommaksi ja pahoinvoivaksi.  Selkeästi tuo lause puhuttelee myös jotain joka ottaa tuon pienen kehun vastaan ja jopa jotenkin pitää siitä. Se välissä aina lukee tuon lauseen tai toistaa sitä päässään ja oikein makustelee sitä jolloin se tuottaa jonkinsortin mielihyvää. Mutta samaan syssyyn myös toinen osa kokee sen pahoinvoinnin ja ällötyksen ja on erittäin "vihainen" tuolle osalle joka kokee siitä mielihyvää. Se halveksuu sitä mielihyvää.  Tämä on juuri dissossa sitä kummallisuutta, että v...

Näin ennen joulua taas unta isäpuolesta, nyt niin ett halusin unessani vimmatusti että äitini sanoo että isäpuoli on/oli paha mies. Muita yksityiskohtia en unesta muista. Nyt on ollut kyllä muuten jotenkin täysin voimaton olo,  olen ollut ihan normisti töissä mutta aamuisin on tosi vaikea nousta töihin. Lisäksi ei millään jaksa tehdä yhtään mitään kotona. Kouluhommissa ois deadlineja pari loppiaiseksi (pyysin lisäaikaa joulukuun työkiireiden takia)  eikä vain saa edes aloitettua... Toista tehtävää pitäis tehdä yli 10 sivuinen essee ja powerpoint siitä, toisessa tehtävässä ois vähän lyhyempi kirjoitus. Tässä jälkimäisessä olen tehnyt jo 2/4 tehtävästä ja mietinkin että riittäiskö se siihen että läpi pääsis kurssista... Jos niistä saisi tosi hyvät pisteet niin silloin ehkä riittäisi...  Vapaaehtoishommiakin pitäisi alkaa tekeen, sitä toisaalta odotan jopa hiukan innoissani vaikka toisaalta jännittää kovasti että osaanko... Pitäisi kyetä auttamaan muita. Toisaalta o...

Joulu oli ja meni. Olin vielä lauantain töissä joten lähdin sunnuntaiaamuna kohti lasteni kotia. Vietin siis joulun nukkuen exäni kanssa samassa talossa (eli omassani) mutta pääsääntöisesti olin siskoni kotona muuan ajan ja siellä söimme jouluruuan ja siellä oli myös pukin käynti. Omat poikani tulivat sinne myös sekä syömään että lahjojen jakoon. Lisäksi vanhin poikani toi ensinäytille tyttöystävänsä juuri lahjojen jakoon.  Mun nuorin on kova puhumaan, se tykkää keskustella asioista ja ihan kaikesta, aina poliitikasta ilmastonmuutokseen sekä kavereiden ryyppäämisestä kelkkailuun jne jne. Se on kyllä mukava piirre pojassa että puhuu kaikesta, ei pelkää mitään aiheita. Ja sanoo isälleenkin suoraan sen ryyppäämisestä.  Itseäni vain ahdistaa välissä tosi paljon kuunnella sen juttuja koska pojan kaveripiiriin kuuluu pari poikaa jotka ovat teiniajan raiskaajieni lapsia. Ymmärrän täysin että niin minun omat pojat kuin heidänkään pojat ei ole millään tavalla osallisia asiaan...

Viime viikolla oli terapia jonka jälkeen tuli joulutauko. Eli terapeutilla niin paljon ylitöitä että pitää pitemmän loman tässä ja seuraava kerta vasta loppiaisen jälkeen. Kysyihän hän taas että mitä ajattelen tauosta mutta en vain pysty käsittelemään asiaa. Sanon aina että en mitään. En ajattele asiaa, se tauko tulee ja se menee mutta en keskity siihen. Nytkin terapeutti oli hiukan huolissaan kun tulee näin pitkä väli. Mutta itse koin isoimman järkytyksen kun sessio loppui. Huoneessa ei ole kelloa joten en tiedä ajankulua ja hyvä niin, joissakin huoneissa on ollut ja silloin minulla ainakin viimeiset 15-20 min tulee sitten tuijotettua kelloa ja on tunne että on turha ainakaan mistää uudesta asiasta puhua kun kohta kuitenkin loppuu aika. Eli kellon näen vasta kun lähden huoneesta ja pääsen käytävää jossa kello on.  Nyt kello näytti että sessio kesti vain 50 min, mikä oli ihan kauhea järkytys. Joskus muutaman kerran aikaisemminkin sessio on ollut lyhyempi mutta silloin ...

Triggerivaroitus, rankkaa tekstiä vaikkakin vain unta Näin viime yönä unta. Unessa olin erilaisten miesten seksiorja. Minua sidottiin erilaisiin asentoihin ja naitiin sitten. Välissä olin vapaa ja kuljeskelin siinä tilassa (iso, iso rakennus jossa monia monia huoneita, osa toimistomaisia, osa liikemäisiä, osa ihan tyhjiä jne.) kun taas kohta sitten minut otettiin kiinni ja sidottiin. Vapaana ollessa en kuitenkaan varsinaisesti etsinyt pakotietä enkä edes yrittänyt piiloutua, olin ihan rauhallinen. Toisinaan jonkun miehen elin olin niin iso että sen miehen oli vaikea naida koska ei mahtunut kunnolla vaan paikkani olivat tosi lujilla. Unessakaan minulla ei ilmeisesti ollut tunteita tai ajatuksia tilanteista muuten kuin välissä minun bdsm-osani oli ihan innoissaan. Mutta ilmeisesti en oli kuitenkin raiskauksia kun joissakin tilanteissa siellä oli pieniä lapsia jotka huusi kauhuissaan ja itkivät nähdessään tilanteen. Viimeisessä tilanteessa ennen heräämistäni tilan toi...

Minullahan ei ole varsinaisia muistikatkoja elämässä, että olisi päiviä/tunteja hukassa. Enkä "herää" yhtäkkiä vieraassa paikassa tajuamatta miten olen sinne päätynyt. Minulta edelleen puuttuu lähes kokonaan ekat 12 vuotta mutta aikuisajalta ei enää puutu (ainakaan tietoisesti tietäen että puuttuisi). Mutta minun ongelma onkin se että vaikka muistan suurinpiirtein mitä minulle on tapahtunut ja tapahtuu, niistä katoaa tosi nopeaa tunteet ja ajatukset, niin hyvässä kuin pahassa. Se katoaa että mitä olen ajatellut tilanteessa, mitä tuntenut. Kuten esim hääni. Muistan suurinpiirtein hääni, sen että ne oli pihahäät ja kävelin mieheni kanssa papin eteen pihan perälle. Oli itsetehtyä syötävää ja illaksi mentiin hotelliin juhlimaan. Mutta en muista mitä ajattelin tai tunsin, olinko onnellinen vai en.  Tai lasteni syntymät, muistan pääpiirteittäin mitä tapahtui ja että ne oli kaikki neljä (siis yksi kuollut sikiö piti synnyttää ja kolme elävää) olivat kamalia kokemuksia. Oikeasta...

Olen nähnyt ihmeunia parina yönä.  Yhtenä yönä näin että aloin seurustelemaan tyypin kanssa joka oli yksi raiskaajista kun olin teini. Muuta en enää unesta muista, mutta tämä tyyppi oli se johon olin ennen raiskausta vähän ihastunut. Viime yönä taas näin unta isäpuolesta. Olin menossa johonkin viikonlopputerapiatapahtumaan ja siihen oli ensin joku haastattelu. Istuin jossain pöydässä odottamassa omaa vuoroani ja isäpuoli istui samalla puolen pöytää ja hivuttautui koko ajan lähemmäs. Karjaisin sille että ei saakeli tule yhtään lähemmäs. Jotenkin ne terapeuttihaastattelijat olivat minua kohtaan vihamielisiä/halveksivia enkä sen vuoksi sanonut heille mitään vaan poistuin paikalta. Kävelin ja joku siitä haastatteluhuoneesta tuli minua tiellä vastaan ja kysyi että miksi lähdin. Romahdin tien päälle makaamaan ja huusin täyttä kurkkua "Saatanan pedofiili". Menin kuitenkin sinne terapiatapahtumaan ja siellä oli taas myös isäpuoleni. Edelleen ne terapeutit tuntui jote...

Tänään kun kävin yhdessä ulkotapahtumassa ja tulin kotiin niin siinä iski jotenkin se yksinäisyys. Kun katseli ympärilleen ja näki pariskuntia ja ihmisiä ylipäätään kiiruhtamassa johonkin juhlaan/tilaisuteen. Tajusin että on sitä oikeastaan aika yksin, ei ole ketään kenen kanssa juhlia, ei ketään kenen kanssa edes jutella. Terapeuttinikin pitää lomaa tämän viikon, ensi viikolla nähdään mutta sitten hän jää talvilomalle kolmeksi viikoksi. Onneksi on joulu ja menen jouluksi lasten luo ettei sitä tarvitse yksin viettää. Jotenkin ahdistaa ajatella että on oikeasti ihan niitä jotka ovat joulun yksikseen vaikka eivät sitä haluaisi. Se olis kyllä tosi vaikeaa aikaa minullekin, jos en voisi mennä lasten luo niin olisin varmaan kotona lääkepöhnässä koko joulun yli.  Paljon puhutaan siitä kuinka sodanaikaiset traumat siirtyy seuraaville sukupolville. Olen oikeastaan nyt vasta tajunnut sen että minä itse olin aikanaan hoidossa (6 pv viikossa päivisin sen ajan kun äiti oli töissä) 3 kk ik...