EMDR ja huonous

Ainiin, viimeksi terapiassa puhuttiin tuosta aina läsnäolevasta huonouden tunteesta joka saa minun sisukset kipristymään ja eristää ihmisistä. Terapeutti kysyi sitten että uskaltaisinkohan katsoa emdr:n avulla sen tunteen taakse. Mitä lie tarkoittaakaan, en edes uskaltanut kysyä koska olen sellainen että minun pitää aina ensin sulatella jotain pelottavaa asiaa itsekseni pitkä tovi ennenkuin uskallan edes esittää kysymyksiä siitä asiasta. 

Siitä huonouden tunteesta olen kirjoittanut muistaakseni aikaiseminkin... mutta voin olla lähes ilman sitä ihmismassassa, kun tavallaan katoaa massan sekaan mutta se tulee heti voimakkaasti mukaan jos joudun ottamaan kontaktia johonkin ihmiseen siinä massassa. Eli se on aina läsnä ihniskontakteissa, vahvuus vain vaihtelee ihmisten mukaan. Toisaalta sitä on ilmeisesti ajan kanssa oppinut "sietämään" niin että yrittää kuitenkin olla kontakteissa eikä eristäydy. Mutta jos se "kontakti" kestää kauan niin kyllä se vie mehut ja tulee tunne että "Ei koskaan enää, hullu kun lähet vaikka tiiät kuinka raskasta se on". Mutta  kuitenkin se ihmisten kaipuu saa unohtamaan tuon päätöksen kun seuraavan kerran taas yrittää kontaktia. Miksiköhän tässä ei kuitenkaan asia helpotu mitä useammin tekee? Siis onhan se helpottunut siitä 20 v takaisesta mutta minun mielestä sen jälkeen ei enää.. 

Töissäkin huonous tulee ihan vain olemassa olosta. Siitä jos sanon jotakin... Oli se mitä vaan, tulee tyhmyys olo ja vannon että en ikinä enää puhu mitään, tai joskus olo tulee vaan siitä että joku katsoo minua. Tai joku ihminen on sellainen että tunnen oloni erittäin tyhmäksi vain olemalla hänen lähellään. Töissä on yks tyyppi josta minulla on tunne ettei hän pidä minusta ja hän saa jopa ohi kulkiessaan mulle huonouden olon kasvamaan tai sekin riittää että hän on näköetäisyyden päässä vaikkei katsoisi minua. 

Se kai on yks mikä aiheuttaa huonouden tunnetta ilman mitään muuta on se katseen kohteena olo. Tulee heti tunne että olen ällö/yököttävä, ruma. Tai jotain muuta epämääräistä... Ja se helpottaa hiukan kun katse kääntyy pois. Sama tulee terapeutinkin kanssa, on vain hiton vaikeaa olla katseen alla.