Siipiä vaille

Terapeuttini sanoi tuosta häpeästä että häpeä on ihan erilaista kun takana on traumataustaa. Yleensä jokainen ihminen jossain vaiheessa tuntee häpeää mutta ns. normaalisti se tulee hetkittäin kuitenkin poistuen aika nopeaan kun taas juurikin traumataustaisella se on koko ajan läsnä riippumatta onko mitään sellaista tapahtunut joka olisi laukaissut häpeän tunteen.  Minähän olen silti paljon altistanut itseäni häpeälle ja yrittänyt siitä huolimatta kulkea ja tehdä asioita, mutta jossain vaiheessa se oli niin voimakasta että melkein piti minut neljän seinän sisällä, vuosia, lähes vuosikymmenen. Nyt olen tajunnut että aikoinaan se kauppakammokin oli häpeää eikä niinkään paniikkikohtauksia. Häpeä sai minut piileksimään hyllyjen välissä ja pelkäämään kassalle menoa, häpeä sai kassatilanteet tuntumaan kuolemalta. Mutta altistus kantoi hedelmää ja niin ne vain pikkuhiljaa ovat helpottuneet. Toisinaan edelleenkin häpeän tunne laukeaa voimakkaammin kaupassa ja yleensä kassalla mutta...

Terapiassa viime kerralla terapeutti sanoi taas siitä että ymmärrykseni kasvaa koko ajan ja menen eteenpäin MUTTA oloni ei tunnu helpottuvan terapiassa ollessa eli että minulla on hankala olo siellä enkä siksi kykene niin hyvin järkevään ajatuksenjuoksuun ja keskusteluun. Olen nyt käynyt tätä traumaterapiaa 4 vuotta. Mutta ongelma on minussa, siinä että minussa on kerros häpeää joka on aina ja joka paikassa läsnä, riippumatta mitä teen tai sanon. Se on kuin toinen iho. Se tulee jo pelkästää siitä että olen olemassa, sen voimakkuus voi kasvaa riippuen mitä teen tai sanon tai mitä muut tekee tai sanoo minulle. Mutta sellainen perushäpeä on koko ajan ja aina läsnä ja se tekee koko ajan olosta hiukan hankalan. Olen oppinut aika hyvin peittämään sen, niin että harva sitä minusta huomaa, ainakaan jos ei satu jotain joka nostattaa sen voimakkuutta.  Joskus joku asia, teko, oma tekeminen yms saa sen voimakkuuden niin kovaksi että se ihan lamaannuttaa, halvaannuttaa, iskee kuin tuh...

Ilmeisesti yksi osa on masentunut tällä hetkellä. Todella vuoristorataa kun välissä on niin innostunut keväästä, lisääntyneestä valosta, auringosta, lämmöstä jne ja hetken kuluttua voikin olla ihan maassa, toivottomana, väsyneenä, ahdistuneena, maata vain itkun partaalla uskoen että tulevaisuus ei anna mitään minulle.  Ilmeisesti tämä masentunut osa on saanut pontta tästä yksinäisyydestä, suhteiden epäonnistumisesta, siitä ajatuksesta että ehkä en koskaan ole valmis minkäänlaiseen oikeaan suhteeseen. 

Eilen kun kamppailin yhden osan tekemän tempun kanssa, päätin käydä kävelyllä. Siellä ihan yhtäkkiä tuli jotenkin "selvä" hetki, sellainen että mieli kirkastui ja asia näkyi hyvin selvästi ja kirkkaana hetken. Sen voimin äkkiä kotiin ja tein yhden oman turvallisuuden kannalta tärkeän teon jota normaalisti en ole/olisi kyennyt tekemään. Jäin vain miettimään tuota kirkasta hetkeä että sellainenko olo on kun ns ANP (aikuinen minä) on puikoissa ja ihmisillä joilla ei tätä häiriötä ole... Ei rist iriitaa, eikä monenlaista mielipidettä siitä asiasta, vain yksi kirkas mielipide, joka on sitten suht helppo toteuttaa. Normaalisti kun koen että aivoni ovat ihan sumuiset ja utuiset, johtuen varmaan monenlaisista äänistä ja huudoista sekä monenmoisista mielipiteistä jolloin päätöksen teko joissain asioissa on vaikeaa jollei mahdotonta koska siitä asiasta on liian monta mielipidettä päässä eikä sen ristiriidan keskellä tiedä mitä pitäisi kuunnella ja tehdä. No kun tein eilen tuon...

Nyt on ollut eräs persoonani osa ns päällä. Sen seurauksena olen harrastanut bdsm juttuja. Tämä osani kun on tällaisesta kiinnostunut ja innostunut. Netin kauttahan noita löytyy. Osaa on vaikea sietää, koska se on niin kaukana ydinminusta.  Olen kovasti yrittänyt ymmärtää, saada selvyyttä mitä osa haluaa, miksi se on olemassa. Yksi ilta juuri ennen nukahtamista tajusin sen että osalle ei niinkään ole tärkeää itse kipu vaan jäljet!! Mitä enemmän jälkiä kehossani, sitä tyytyväisempi osa on.  Pakko sanoa että näytin kyllä yhden kerran jälkeen aika kamalalta, jos joku olisi nähnyt minut ilman vaatteita, hän olisi kyllä soittanut johonkin ja ilmoittanut että minut on raiskattu tai jotain. Lisäksi viikon verran vessassa käynti tuotti vaikeuksia. Mutta osa oli tyytyväinen tuloksiin.  Sitomisjuttuihin en ole vielä löytänyt selitystä/syytä.