Reissulta palattu ja toinen edessä :)
Reissu Miehen kanssa oli katastrofi, liian paljon liian kauan liian tiheään... Olin joka päivä todella ahdistunut ja nyt ahdistus näkyi myös ulospäin kärtyisyytenä. Aamuisin olo oli aika hyvä johonkin puoleen päivään mutta sitten ahdistuskäyrä kasvoi ja kasvoi niin että iltaisin olin todella äkäinen ja ahdistunut ja tuntui että kaikki Miehen tekemä/sanoma sai käyrän pilviin.
Tunsin myös painetta, tiesin että Miehellä oli kovat odotukset reissulta, oltiinhan yhdessä tiiviisti viikko. Puolet ajasta nukuin erillään Miehestä eri sängyssä mutta puolet ajasta suostuin nukkumaan samassa sängyssä jos vain nukutaan. Suostuin jopa kahdesti seksiin. Eka kerralla minua jopa hiukan alussa halutti (mutta se katosi jonnekin sitten toimeen pantaessa). Tämän kerran jälkeen muistan ajatelleeni että Mies ei ole kauhean "hyvä" sängyssä... Toisella kertaa suostuin seksiin koska tunsin niin vahvaa syyllisyyttä käyttäytymisestäni ja kärtyämisestäni. Mies kun hemmotteli ja yritti miellyttää minua. Mies osteli kaikenlaista ja vei minut mm. kasvohoitoon ja meikinopastukseen. Toiseksi viimeisenä aamuna Mies taas yritti saada seksiä mutta kieltäydyin mutta Mies ei uskonut vaan yritti "lääppiä" minua ja jopa sanoin "vonkasi": Anna minulle.
Nyt ollaankin sitten "tauolla" koska kotiin paluun jälkeen Mies puhelimessa "painosti" minua etenemään asioissa, Mies vaati että hänen ois saatava olla yötä luonani useammin (vaikka sitten lattialla patjalla) ja että minun pitäisi puhua enemmän jne. Ja Mies kävi kylässä kahtena reissun jälkeisenä päivänä. Ahdistuskäyräni oli taas huippulukemissa, jopa silloinkin kun Mies ei ollut lähellä eikä puhelimen päässä. Ja samalla tunsin kauheaa syyllisyyttä reissumme pilaamisesta ja kärtyämisestäni ja lähetin jopa terapeutille viestiä ja mietin koko suhteen lopettamista. Viimein sanoin Miehelle että tarvitsen nyt tilaa... Ja Mies siihen samantien suostuikin ja pyyteli anteeksi "painostamistani" ja vannoi taas että edetään minun tahtiin ja että jaksaa hän odottaa...
Olen kuitenkin oikeasti pohtinut paljon seksuaalista suuntautumistani... että mitä jos olenkin oikeasti enemmän lesbo... Mutta miten sen saa selville??? Panemalla Miehen kanssa välit poikki ja kokeilemalla naista??? Mutta mitä jos olenkin väärässä ja "kuvittelemani" lesbous onkin vain reaktio menneisiin...
Tai jos oikeasti olenkin niin mitä sitten... uskallanko ottaa asiasta selvää... Riittääkö minun rohkeus... elää sen mukaan...
Mutta sunnuntaina lähdetään poikien kera etelään ja siitä Tallinnaan (mukaan tulee myös äitini mutta ei Mies). Olen suunnitellut kaikkea kivaa reissuksi ja nyt lähden innolla koska olen päättänyt joka tapauksessa pitää "lomaa" suhteesta, en ajattele sitä enkä analysoi mitään ajatuksiani tai tekemisiäni miesasioiden (tai nais) vaan vain elän päivä kerrallaan ja nautin lomasta.
Reissu Miehen kanssa oli katastrofi, liian paljon liian kauan liian tiheään... Olin joka päivä todella ahdistunut ja nyt ahdistus näkyi myös ulospäin kärtyisyytenä. Aamuisin olo oli aika hyvä johonkin puoleen päivään mutta sitten ahdistuskäyrä kasvoi ja kasvoi niin että iltaisin olin todella äkäinen ja ahdistunut ja tuntui että kaikki Miehen tekemä/sanoma sai käyrän pilviin.
Tunsin myös painetta, tiesin että Miehellä oli kovat odotukset reissulta, oltiinhan yhdessä tiiviisti viikko. Puolet ajasta nukuin erillään Miehestä eri sängyssä mutta puolet ajasta suostuin nukkumaan samassa sängyssä jos vain nukutaan. Suostuin jopa kahdesti seksiin. Eka kerralla minua jopa hiukan alussa halutti (mutta se katosi jonnekin sitten toimeen pantaessa). Tämän kerran jälkeen muistan ajatelleeni että Mies ei ole kauhean "hyvä" sängyssä... Toisella kertaa suostuin seksiin koska tunsin niin vahvaa syyllisyyttä käyttäytymisestäni ja kärtyämisestäni. Mies kun hemmotteli ja yritti miellyttää minua. Mies osteli kaikenlaista ja vei minut mm. kasvohoitoon ja meikinopastukseen. Toiseksi viimeisenä aamuna Mies taas yritti saada seksiä mutta kieltäydyin mutta Mies ei uskonut vaan yritti "lääppiä" minua ja jopa sanoin "vonkasi": Anna minulle.
Nyt ollaankin sitten "tauolla" koska kotiin paluun jälkeen Mies puhelimessa "painosti" minua etenemään asioissa, Mies vaati että hänen ois saatava olla yötä luonani useammin (vaikka sitten lattialla patjalla) ja että minun pitäisi puhua enemmän jne. Ja Mies kävi kylässä kahtena reissun jälkeisenä päivänä. Ahdistuskäyräni oli taas huippulukemissa, jopa silloinkin kun Mies ei ollut lähellä eikä puhelimen päässä. Ja samalla tunsin kauheaa syyllisyyttä reissumme pilaamisesta ja kärtyämisestäni ja lähetin jopa terapeutille viestiä ja mietin koko suhteen lopettamista. Viimein sanoin Miehelle että tarvitsen nyt tilaa... Ja Mies siihen samantien suostuikin ja pyyteli anteeksi "painostamistani" ja vannoi taas että edetään minun tahtiin ja että jaksaa hän odottaa...
Olen kuitenkin oikeasti pohtinut paljon seksuaalista suuntautumistani... että mitä jos olenkin oikeasti enemmän lesbo... Mutta miten sen saa selville??? Panemalla Miehen kanssa välit poikki ja kokeilemalla naista??? Mutta mitä jos olenkin väärässä ja "kuvittelemani" lesbous onkin vain reaktio menneisiin...
Tai jos oikeasti olenkin niin mitä sitten... uskallanko ottaa asiasta selvää... Riittääkö minun rohkeus... elää sen mukaan...
Mutta sunnuntaina lähdetään poikien kera etelään ja siitä Tallinnaan (mukaan tulee myös äitini mutta ei Mies). Olen suunnitellut kaikkea kivaa reissuksi ja nyt lähden innolla koska olen päättänyt joka tapauksessa pitää "lomaa" suhteesta, en ajattele sitä enkä analysoi mitään ajatuksiani tai tekemisiäni miesasioiden (tai nais) vaan vain elän päivä kerrallaan ja nautin lomasta.
Kommentit
Lähetä kommentti