Juhlat oli ja meni ja oikeastaan aika hyvin... Etukäteen olin kyllä ahdistunut mutta itse juhlassa rentouduin ja nautin keskipisteenä olosta. Vieraita kävi sopivasti, vain läheisimmät. Sain Mieheltä aivan upean Kalevalakaulakorun. Ilta vain ei sitten mennyt ihan nii hyvin. Lähdettiin baariin juhlimaan Miehen, siskon ja siskonmiehen kanssa. Koko illan minulla oli olo että Mies odottaa illalta jotain sellaista mihin en ehkä pysty. Nukuttiinhan neljän kuukauden tauon jälkeen yö samassa sängyssä.
Noooo, tottakai Miestä halutti jotain enemmän... ja hiukan yrittikin... kännissä kylläkin... torjuin... ja Mies sitten jupisi pitkän tovin siitä että minä en tykkää hänestä ja että hänellä on niin raskasta jne. jne. Voihan paska, itsekin hetken jossain välissä tunnuin olevani valmis enempään mutta se hetki oli todella lyhyt ja meni nopeasti ohi... ja sitten ei missään nimessä halunnut mitään enempää... voi tätä epätoivoa mikä aina säännöllisesti iskee (ja varsinkin kun luen/kuulen toisten "onnistumisesta" tällä saralla), epätoivo että mikään ei tule muuttumaan tässä asiassa, minä jään tällaiseksi ongelmineni...
Tallinnan reissu siirtyi heinäkuun alkuun... mutta juhannusviikolla lähden Miehen kanssa kahdestaan reissuun. Pohjois-suomeen ja siitä Tromssaan jossa ollaan sitten itse juhannus. eli pisimmillään ollaan KUUSI YÖTÄ PERÄKKÄIN yhdessä, huh huh...
Kommentit
Lähetä kommentti