Siipiä vaille

Reissulta palattu ja toinen edessä :) Reissu Miehen kanssa oli katastrofi, liian paljon liian kauan liian tiheään... Olin joka päivä todella ahdistunut ja nyt ahdistus näkyi myös ulospäin kärtyisyytenä. Aamuisin olo oli aika hyvä johonkin puoleen päivään mutta sitten ahdistuskäyrä kasvoi ja kasvoi niin että iltaisin olin todella äkäinen ja ahdistunut ja tuntui että kaikki Miehen tekemä/sanoma sai käyrän pilviin. Tunsin myös painetta, tiesin että Miehellä oli kovat odotukset reissulta, oltiinhan yhdessä tiiviisti viikko. Puolet ajasta nukuin erillään Miehestä eri sängyssä mutta puolet ajasta suostuin nukkumaan samassa sängyssä jos vain nukutaan. Suostuin jopa kahdesti seksiin. Eka kerralla minua jopa hiukan alussa halutti (mutta se katosi jonnekin sitten toimeen pantaessa). Tämän kerran jälkeen muistan ajatelleeni että Mies ei ole kauhean "hyvä" sängyssä... Toisella kertaa suostuin seksiin koska tunsin niin vahvaa syyllisyyttä käyttäytymisestäni ja kärtyämisestäni. Mies kun he...

Otinkin läppärin mukaan ja siihen nettitikun. Eka ilta oli ok, nukuin yksin alkovissa ja Mies makuuhuoneessa. Eilen sitten riideltiin illalla ja koko riita lähti siitä että Mies sanoi että hänen "kärsimys" on isompaa kuin minun tässä suhteessa. RÄJÄHDIN!!! Olin tosi vihainen... Sanoin että hän ei voi vertailla meidän kärsimyksiä koska ei ole minun päässäni eikä näin voi sanoa että kuka kärsiI ENEMMÄN eikä voi vertailla meidän "kärsimyksiä" koska ovat erilaisia emmekä tiedä toistemme tunteista joten emme voi sanoa kuka "voittaa" tässä kisassa. Ja että minä tiedän olevani "ilkeä" kun en anna kosketella yms. mutta että en vain pysty tässä nyt parempaan. Sanoin että minä poden toisinaan hirveää syyllisyyttä ja välissä ajattelen että ehkä parasta ois lopettaa, Miehen takia jotta hän löytäisi sellaisen naisen joka voi antaa hänelle sen mitä hän haluaa, heti eikä joskus tulevaisuudessa. Mutta Mies vannoo rakastavansa minua yli kaiken, piste. Olin vihai...

Huomenna alkaa "koitos"!!! Viikko Miehen seurassa ja samassa sängyssä... Puolen vuoden sisään nukuttu kaksi kertaa samassa sängyssä ja kumpikin kerta ilman seksiä... (Mies tässä kerran sanoi seksistä ettei halua samaa kuin exänsä kanssa eli kolme vuotta täysin ilman seksiä... sanoin etten ole hänen exänsä eikä tod. näköisesti syymme "seksittömyyteen" ole samat...) Onneksi ekassa paikassa on makuuhuoneen lisäksi alkovi jossa oma sänky jos alkaa liikaa ahdistaan ja siinä paikassa viihdytään kolme yötä. Olen sanonut Miehelle että tarvitsen sitten EHKÄ omaa aikaa(kin) joten hän voi mennä vaikka kalaan yksin tai minä menen kävelylle/pyöräilylle yksin. Todennäköisesti tarvitsen sitä aikaa koska ollaan muuten tosi tiiviisti yhdessä. Ihanaa on se että kun minä en pidä ruuanlaitosta (pakkopahaa) niin Mies siitä pitää ja on luvannut tehdä joka päivä ruuan (jossei syödä ulkona), on se niin ihana Juhannus sitten vietetään Tromssassa (taas, mut on niin ihana paikka). En vieläk...

Nyt minulle tuli aika MTT:n terpalle, kesäkuun lopussa, 7 kuukauden tauon jälkeen... En tiedä pystynkö menemään koska edelleen sen terapian loppuminen ja se miten se loppui vaivaavat minua. Ekat kuusi kuukautta olen lähes päivittäin vatvonut asiaa tai siis se on palannut mieleeni tavalla tai toisella. Olen vuoron perään ollut katkera terpalle siitä että hän lopetti niin kuin lopetti, puhumalla kasvokkain toista ja kirjoittamalla papereihini toista, olen ollut katkera siitä että hän luovutti, nosti kädet pystyyn ja luovutti mutta ei reilulla pelillä vaan sanomalla että joskus pitää lopettaa. Hän hylkäsi minut. Toisinaan taas olen ollut häpeissäni, erittäin häpeissäni siitä millainen olinkaan siinä terapiassa viimeisen vuoden, hankala, vaikea, hänessä roikkuva, vastusteleva, negatiivinen jolle ei mikään terpan "temppu"/puhe mennyt läpi. Nyt viimeisen kuukauden aikana asia ei ole enää ollut päivittäin mielessä mutta joka viikko kuitenkin ja useamman kerran viikossa... Mikse...

Nyt minulle tuli aika MTT:n terpalle, kesäkuun lopussa, 7 kuukauden tauon jälkeen... En tiedä pystynkö menemään koska edelleen sen terapian loppuminen ja se miten se loppui vaivaavat minua. Ekat kuusi kuukautta olen lähes päivittäin vatvonut asiaa tai siis se on palannut mieleeni tavalla tai toisella. Olen vuoron perään ollut katkera terpalle siitä että hän lopetti niin kuin lopetti, puhumalla kasvokkain toista ja kirjoittamalla papereihini toista, olen ollut katkera siitä että hän luovutti, nosti kädet pystyyn ja luovutti mutta ei reilulla pelillä vaan sanomalla että joskus pitää lopettaa. Hän hylkäsi minut. Toisinaan taas olen ollut häpeissäni, erittäin häpeissäni siitä millainen olinkaan siinä terapiassa viimeisen vuoden, hankala, vaikea, hänessä roikkuva, vastusteleva, negatiivinen jolle ei mikään terpan "temppu"/puhe mennyt läpi. Nyt viimeisen kuukauden aikana asia ei ole enää ollut päivittäin mielessä mutta joka viikko kuitenkin ja useamman kerran viikossa... Mikse...

Erään lukemani blogin kirjoitus sai minut (taas) miettimään seksualisuuttani... Olenko mikä vai enkö ole mikään... Mistä sen tietää onko kala vai lintu?? Olen aina pitänyt itseäni heterona vaikka nuoruudessa on ollut suuteluita tyttökaverin kanssa. Mutta eron jälkeen olen miettinyt että olenko sittenkään hetero... Mistä sen tietää mikä on?? Olenko (muka) kiinnostunut naisista koska miehet ovat olleet elämässäni sikoja?? Onko se "vain" vastareaktio kaikelle hyväksikäytölle ja kaltoinkohtelulle vai onko se "oikeaa" minua? Minun on vaikea kuvitella mielessäni seksiä miesten kanssa, ainakaan mitään kaunista ja romanttista, kuvitelmani sisältävät AINA väkivaltaa, alistamista (minä uhrina), nöyryyttämistä, kiduttamista, tunteetonta alisteista seksiä tuntemattomien (kasvottomien) miesten kanssa MUTTA kun kuvitelmani sisältävät yksin naisia niin silloin ne ovat kauniita, helliä ja romanttisia. Eli toisin sanoen kiihotun kun ajattelen miehiä julmina kasvottomina...

Juhlat oli ja meni ja oikeastaan aika hyvin... Etukäteen olin kyllä ahdistunut mutta itse juhlassa rentouduin ja nautin keskipisteenä olosta. Vieraita kävi sopivasti, vain läheisimmät. Sain Mieheltä aivan upean Kalevalakaulakorun. Ilta vain ei sitten mennyt ihan nii hyvin. Lähdettiin baariin juhlimaan Miehen, siskon ja siskonmiehen kanssa. Koko illan minulla oli olo että Mies odottaa illalta jotain sellaista mihin en ehkä pysty. Nukuttiinhan neljän kuukauden tauon jälkeen yö samassa sängyssä. Noooo, tottakai Miestä halutti jotain enemmän... ja hiukan yrittikin... kännissä kylläkin... torjuin... ja Mies sitten jupisi pitkän tovin siitä että minä en tykkää hänestä ja että hänellä on niin raskasta jne. jne. Voihan paska, itsekin hetken jossain välissä tunnuin olevani valmis enempään mutta se hetki oli todella lyhyt ja meni nopeasti ohi... ja sitten ei missään nimessä halunnut mitään enempää... voi tätä epätoivoa mikä aina säännöllisesti iskee (ja varsinkin kun luen/kuulen toisten ...