Loma alkoi, ja tietenki kipeänä... Jalka nilkasta alas turposi jo maanantaina mutta tänään oli sen verta kipua että menin lääkäriin. Jalkapohjan jänteen ärhäkkä tulehdus ja niinpä loma alkaa levolla, jalan pitämisellä koholla ja kylmällä. Lohtuna se että kun rakastan helteitä niin niitä on luvattu ainakin seuraavat kaksi viikkoa! Mutta viikonloppuna en pääse pitkille pyörälenkeille eväiden ja uimakamppeiden kanssa vaan pitää yrittää olla aloillaan... Kuka pystyy näillä keleillä oleen sisällä!!
Sainkohan noin viikko sitten ekan "virallisen" takauman... Tunnetakauman. Kuuntelin lempiartistiani kun ykskaks mieleeni hyökkäsi voimakas tunne, tunne siitä mitä koin joukkoraiskauksen aikana. Tunsin hyvin voimakasta arvottomuutta, niin syvää ja vahvaa, että en ole mitään, yhtään mitään, tai vieläkin huonompi kuin ei mitään. Tätä ei kestänyt kuin ehkä 30 sek mutta se salpasi hengityksen ja lamautti olon hyvin vahvasti. Hetken päästä tämä toistui mutta nyt mukaan tuli raiskaajien naureskelu joka korosti sitä että en ollut yhtään mitään, että koko juttu vain huvitti heitä.
En tiedä, ehkä tuo 30 sek on se minkä kestän kerralla tällaisia, vai tuleeko vaihe että ne vain lävähtää kerralla kehoon, kesti sitä tai ei. Aina toisinaan kun olen lukenut vertaisten kamppailua vaikeiden takaumien ja tunteiden kanssa, miettinyt että olenko onnekas vai niitä tyyppejä jotka ei koskaan pääse oikein puusta pitkään toipumisen kanssa. Että se että muistan niin vähän tunteita ja ajatuksia, suojelee minua niin että olen oikeastaan aika toimintakykyinen mutta toisaalta jumittaa minua niin paljon että en oikeasti elä elämääni.
Tänään oli taas psykofyysinen fysioterapia. Miksi ihmeessä jotkut "toiminnot" ovat niin ahdistavia??? Terapeutti olisi halunnut että kokeillaan harjoitusta jossa piti kädellä "rajata" omia kehonosia, eli käsin ois käyty mm oma jalka läpi mutta jo se että katselin kuinka fysioterapeutti teki sen itselleen sai kauhean pakokauhun kehooni ja pää huusi että "EI MISSÄÄN NIMESSÄ" sen katselu jo sai minut hetken ajattelemaan että karkaan huoneesta ulos. Mikä ois ollut tosi paljon minulle koska tuollainen reaktio ei missään nimessä ole sallittu koska siinä "näytetään" ulkomaailmalle mitä sisälläni tapahtuu. Mutta onneksi fysioterapeutti kysyi että olisiko tällainen sopiva harjoitus, onko ok tehdä ja sain sanottua että ei varmaan kun pelkkä katsominen ahdisti ja toi pakokauhun. Niinpä tehtiin (taas) harjoituksia joissa ei tarvinut tehdä mitään erityistä käsillä/jaloilla.
Mutta jotenkin vain tuntuu että pitäis jotenkin päästä näiden jumitusten yli jotta pääsisin eteenpäin. Jos ensi vuonna alkaa Kelan terapia niin "aikaa" on enää kolme vuotta edistymisiin... ja se on helkkarin lyhyt aika minun mittapuulla.
Mutta edellisellä kerralla tehtiin tietynlaista hengitysharjoitusta joka oli erilainen kuin aikaisemmat (muissakin terapioissa opittuja) hengitysharjoitukset ja tämä uusi harjoitus oli oikeastaan loistava. Olen sitä tehnyt aina kun muistan ja se on jotenkin tosi lohdullinen tapa, tämä harjoitus tuo jotenkin niin syvää ja ihanaa lohtua, turvaa ja vakautta. Pelkkä hengittäminen!! Tätä harjoittelua ainakin jatkan!
Mutta nyt alkaa 5 viikon loma ja suunnitelmissa ois kiertää lapin tuntureita mahdollisimman paljon, yksi viikko menee eteläsuomessa.
Ainiin ja sain uuden kämpän! Olen tsekkaillut uutta kämppää koska haluaisin taas kissan ja tähän nykyiseen ei saa ottaa lemmikkejä. Oi olen niin ikävöinyt kissaa!! Mutta eka se kämppä ja sitten haalin kissatarvikkeet valmiiksi ja toivon sitten löytäväni jostain löytöeläinkodista kissan ja ehkä jossain vaiheessa myös koiran patikointikaveriksi.
Kommentit
Lähetä kommentti