Kuulin uutisen josta tuli jotenkin hassu olo...
Vähän vahingoniloinen jopa, niin kamalaa kuin se onkin. Minä en usko karmaan, siihen että "paha saa palkkansa jossain vaiheessa" enkä usko helvettiin tai taivaaseen. Eli olen ihan varma siitä että on monia "pahoja" jotka elää täysin rinnoin elämänsä loppuun asti ilman että "karma" mitenkään rankaisee heitä teoistaan tai että edes he itse märehtisivät loppuelämänsä syyllisyyttään. Samoin en usko että hyvyyttäkään sen kummemin palkitaan, vaan uskon että on "hyviä" ihmisiä jotka ovat kokeneet kauheita kärsimyksiä eivätkä varsinaisesti koskaan pääse niistä yli tai saa "hyvitystä "jossain vaiheessa.
No tämä pohjustus on sille että kuulin erään ihmisen kuolleen. Eräs jo eläkkeellä ollut lääkäri on kuollut. Sellainen hyvin kylmä, koppavan oloinen lääkäri jolta puuttui (minun mielestä) empatia toista ihmistä kohtaan. Kyseinen lääkäri teki minulle raiskaustutkimuksen kun olin 15 ja oli yksi osa syy sille että kun seuraavana aamuna olisi pitänyt mennä uudestaan poliisiasemalle vahvistamaan rikosilmoitus sekä uudestaan lääkäriin, jätin molemmat väliin eikä asia koskaan edennyt oikeuteen tai ylipäätään mihinkään (siis aikaahan siitä on jo yli 30 v ja silloin raiskaus oli asianomistajarikos ja syystä tai toisesta silloin ainakin minun piti vahvistaa öinen ilmoitus uudestaan aamulla).
Lisäksi sama kyseinen lääkäri sattui siihen kohtaan kun menin raskausviikolla 19 ultrakuvaan jossa hän totesi ettei sikiön sydänliikkeitä löydy ja se on kuollut kohtuun. Ja kun tätä aloin itkemään, hän kommentoi hoitajalle "Eikö hänelle ole jo yksi lapsi!!" hyvin närkästyneen oloisesti siitä että itken.
Nyt huhujen mukaan lääkäri on pudonnut kuudennesta kerroksesta ja kuollut ja epäilys on että hänen aviomiehensä olisi asiaa vähän avittanut...
Minulla on jotenkin siis niin omituinen olo, hiukan vahingoniloinen, toisaalta koen ahdistusta siitä että olen vanhingoniloinen. Toisaalta joku ääni sanoo että en siis ollut ainoa joka koki hänet epämielyttäväksi, että tunteeni häntä kohtaan oli oikea. Joo, olen aikojen saatossa kuullut paljonkin hänen empatian puutteestaan potilaita kohtaan. En tiedä, onko tässäkään sen kummemim karmasta kyse, todennäköisesti kyse on niinkin raaásta asiasta kuin perheväkivallasta jossa uhri on ollut harvinaisemmin mies ja jonka kamelinselkä on nyt katkennut eikä hän ole nähnyt muuta ulospääsyä tilanteesta. Sääli sinänsä, jos näin on että mies avittanut niin todennäköisesti hän siitä tuomiolle joutuu ja ylipäätään kantaa sen syyllisyyden loppuelämänsä.
En tiedä, mutta itselläni ollut kyllä äärimmäisen huono tuuri että elämäni kaksi kamalinta asiaa joiden takia lääkärissä joutunut käymään niin molemmilla lääkärinä ihminen joka tehnyt tilanteesta, jos mahdollista, vieläkin pahemman. Toisenlainen lääkäri molemmissa mutta varsinkin raiskaustutkimuksessa olisi kovasti voinut vaikuttaa asioiden erilaiseen kulkuun ja lopputulokseen. Mutta nyt molemmista kokemuksista tuli vieläkin pahemmat ja itse lääkäri toi lisätraumat.
Yritän nyt lievittää syyllisyyttäni "vahingonilosta" (ei tämä puhdasta vahingoniloakaan ole vaan jotain kummallista josta en saa kiinni) sillä että se ei loukkaa ketään, kukaan hänen läheinen ei tiedä tästä eikä minun tunteeni ole hänen kuolemaansa aiheuttanut eikä lopputulosta mitenkään muuta. Ja tämä on vain tunne, ei teko tms.
Kommentit
Lähetä kommentti