Lääkärikäynti

En tiedä, oliko lopputulos lääkärissä voitto vai ei... 

Edelleenkään ei kuvattu enkä sitten kyennyt sitä vaatimaankaan, kerran kysyin että näkyiskö kuvissa jotain. Mutta ei lääkärikään enää puhunut leukalihasjumista... Sanoin moneen kertaan että kipu keskittyy selkeästi nivelen kohtaan eikä suuni aukaisemisessa ole ongelmia, että kykenen venyttämäänkin ihan hyvin suuta mutta suun sulkeminen sattuu hitokseen nivelen kohtaan. Aikaisemmin pari vuotta sitten kun leukani oli jumissa, en saanut sitä edes kunnolla auki ja silloin oli kyse vissiin lihasjumista.

Tulin enemmän kuulluksi ja hän otti jokaiseen oireeseen kantaa ilman että leimasi sen lihasjumiksi. Ja nyt hän "diagnosoi" että vika on leukanivelen välilevyssä joka kulkee ns väärässä paikkaa. Se välilevy ei voi mennä pois paikaltaan varsinaisesti mutta se on nivelen etupuolella eikä välissä. Sille ei oikein voi tehdä mitään mutta lääkärin mielestä vaiva menee ohi. Välilevyn jotkut hermosäikeet venyvät liikaa kun levy on väärässä paikkaa ja se aiheuttaa kipua. Minun pitää opetella pitämään hammassuojaa mahdollisimman paljon jotta leukanivel ja välilevy "lepää väljemmässä" tilassa ja näin saa palautumisaikaa.

Sain myös hermokipulääkkeen joka nostaa kipukynnystä jos se toisi helpotusta elämäiseeen siksi aikaa kunnes tilanne helpottuu. Nykyään kun usein myös puhumisen aikana leukaani sattuu hitokseen. Syömisen suhteen olen lopettanut kaiken "kovan" syömisen ja leivätkin olen karsinut jo niin että en syö oikeastaan edes pehmääkään leipää. Syön "pehmeitä" ruokia, jogurtteja, rahkaa yms sekä ruuankin yritän tehdä pehmeistä aineista. Eli aika vähän pihvejä tms.

Toisaalta tämä lääkitys pitäisi auttaa myös polvivaivaankin. En ole tainnutkaan täällä kertoa että minulla oli touko-kesäkuun vaihteessa viikon loma ja tein pyöräreissun. Eli tarkoitus oli matkata kolmen päivän aikana n 250 km peräkärryn ja satulalaukkujen kera. Siis polkupyörällä. Pari yötä matkalla teltassa. Eka päivän matka oli noin 93 km ja toisena päivänä poljin noin 100 km. Toisen päivän iltana polveni kipuuntui samoin kuin muutaman kerran aikaisemminkin. Kolmantena päivänä poljin noin 40 km mutta sitten oli pakko luovuttaa polvikivun takia. Sama kipu tulee kun teen pitempää patikkareissua (noin 10 km tai enemmän) ja kipu tuntuu vain kun menen tunturia alaspäin tai portaita alaspäin. Kävin sen vuoksi lääkärissä mutta röntgenkuvissa ei ollut mitään erikoista, lääkäri kuitenkin määräsi nivelrikkolääkettä ja kipulääkettä nivelrikkoon. Toivon että näistä on apua koska en voi vain lopettaa vasta löytämääni rakasta harrastusta eli tunturiretkeilyä!! Nytkin olen jussina menossa Pyhä-Luosto reitille jossa matkaa tulee reilu 35 km ja olen yhden yön välillä. Eli siellä nämä kaikki lääkkeet pääsee tositoimiin!! 

Itse lääkärikäynti meni itseni kannalta hyvin "aikuismaisesti", eli en ollut lähelläkään itkua tms. En tiedä kuinka paljon Opamoxilla ja Proparilla oli vaikutusta asiaan mutta joka tapauksessa hallitsin itseni hyvin. Etukäteen jännitin ja ahdistin ihan kamalasti ja pelkäsin kauheasti "romahtamista" koska eilinen itkukohtaus oli vielä vahvasti mielessä.