Siipiä vaille

Voihan vihattu tätä leukaongelmaa, nyt jo puhuessakin sattuu yhä useammin. Mutta olipa kiva juhannus, kelit oli mitä oli mutta kivaa silti oli. Kävin tätini kanssa patikoimassa la-su, yhteensä n 30 km. Olimme yön vuokratuvassa, joka oli ihan huippu. Siis tupa jossa peruskaasuliesi, kamina, laveri jne mutta ihka uudet peitot ja tyynyt. Siis mikä paratiisi päästä rankan sateisen patikointipäivän jälkeen ensin saunaan, siitä pulahdus pari kertaa joessa josta takas saunaan ja viimein sai kääriytyä paksun peiton alle nukkumaan. Nukuin kyllä huonosti, muutaman tunnin yhteensä mutta se tunne oli silti ihana, olla syvällä peiton alla suht hyvän patjan päällä. Tajusin myöhemmin että ilmeisesti en kykene oikein nukkumaan kun samassa huoneessa nukkuu joku toinenkin (lukuunottamatta lapsiani). Tämä koskee myös äitiäni, siskoani ja siskon lapsia. Ja nyt unirytmi on vielä sekaisin tuon reissun jäljiltä, pitkästä aikaa maanantaina töissä jopa väsytti ihan hirveästi. Vaikka nukkuisin kuinka huono...

En tiedä, oliko lopputulos lääkärissä voitto vai ei...  Edelleenkään ei kuvattu enkä sitten kyennyt sitä vaatimaankaan, kerran kysyin että näkyiskö kuvissa jotain. Mutta ei lääkärikään enää puhunut leukalihasjumista... Sanoin moneen kertaan että kipu keskittyy selkeästi nivelen kohtaan eikä suuni aukaisemisessa ole ongelmia, että kykenen venyttämäänkin ihan hyvin suuta mutta suun sulkeminen sattuu hitokseen nivelen kohtaan. Aikaisemmin pari vuotta sitten kun leukani oli jumissa, en saanut sitä edes kunnolla auki ja silloin oli kyse vissiin lihasjumista. Tulin enemmän kuulluksi ja hän otti jokaiseen oireeseen kantaa ilman että leimasi sen lihasjumiksi. Ja nyt hän "diagnosoi" että vika on leukanivelen välilevyssä joka kulkee ns väärässä paikkaa. Se välilevy ei voi mennä pois paikaltaan varsinaisesti mutta se on nivelen etupuolella eikä välissä. Sille ei oikein voi tehdä mitään mutta lääkärin mielestä vaiva menee ohi. Välilevyn jotkut hermosäikeet venyvät liikaa kun lev...

Tänään jouduin taas tilanteeseen missä itku ei ollut kaukana. Eli palautin poikani puolesta yhden auton osan purkaamooon koska olivat antaneet väärän osan.  Ihan ihme juttu, eivät millään voineet hyväksyä. Väittivät  että takuulla oikea. Minä että sehän ois paikoillaan jo jos se olis ollut oikea. Puoli tuntia tinkasin ja alko jo itkettääkin välissä. Toivottoman oloista, kun selvää asiaa jankkasivat. Osa oli kuvattukin oikean osan kanssa kotosalla jotta näkevät että erilainen. OIkea osa oli ollut oston yhteydessä mukana ja he oli muka sen tarkistaneet että varmasti on oikea.  No joka tapauksessa tinkasin puoli tuntia ja hermostuin jo kun alkoi kuulostaa siltä että he ajattelevat meidän petkuttavan. Lopulta he sanoivat että ottavat tietoja ylös ja katsovat että eikö muka se osa ole oikea. Niinpä soitin ensin pojalle saadakseni rekkarin ja sen jälkeen exälle koska he tarvi jotain tietoa osasta. Ja exä on juuri se joka olisi asentanut osan paikoilleen mutta oli heti ...

Olen miettinyt välissä seksuaalisuuttani. Nyt olen ollut reilun 1.5 v ns ilman seksiä. Olen aikaisemminkin kirjoittanut että ajattelen olevani bi. Mutta samalla monesti pohdin että olenko sitä aidosti itse vai johtuuko se menneisyydestä. Että jos näitä traumoja ei olisi niin olisinko silti biseksuaali. Tiedostan sen että minussa on monia seksuaalisia osia, joista yksi on takuuvarma hetero. Yksi on bi ja olen ajatellut että yksi on lesbo. Mutta tänään jotenkin tajusin että ehkä tuo lesbo ei olekaan lesbo vaan se onkin miespuolinen osa. Se voi olla lesbokin mutta jotenkin sen ajatustyyli yms on hyvin ”miesmäinen”. En tunnista sitä (ainakaan vielä) varmasti mieheksi mutta jotenkin huomasin tänään että se ajattelisi naisista vastakkaisena sukupuolena. Joka tapauksessa tämä osa on hyvin ”sovinistinen” ja katselee naisia objektimaisesti. Siitä olen kai ajatellut olevani enemmän kallellaan naisiin koska katselen vain naisten vartaloita ”sillä silmällä”. Huomaan varsinkin naisten takapuo...

Kuulin uutisen josta tuli jotenkin hassu olo...  Vähän vahingoniloinen jopa, niin kamalaa kuin se onkin. Minä en usko karmaan, siihen että "paha saa palkkansa jossain vaiheessa" enkä usko helvettiin tai taivaaseen. Eli olen ihan varma siitä että on monia "pahoja" jotka elää täysin rinnoin elämänsä loppuun asti ilman että "karma" mitenkään rankaisee heitä teoistaan tai että edes he itse märehtisivät loppuelämänsä syyllisyyttään. Samoin en usko että hyvyyttäkään sen kummemin palkitaan, vaan uskon että on "hyviä" ihmisiä jotka ovat kokeneet kauheita kärsimyksiä eivätkä varsinaisesti koskaan pääse niistä yli tai saa "hyvitystä "jossain vaiheessa.  No tämä pohjustus on sille että kuulin erään ihmisen kuolleen. Eräs jo eläkkeellä ollut lääkäri on kuollut. Sellainen hyvin kylmä, koppavan oloinen lääkäri jolta puuttui (minun  mielestä) empatia toista ihmistä kohtaan. Kyseinen lääkäri teki minulle raiskaustutkimuksen kun olin 15 ja oli ...