Terapiassa tänään

Huomasin tänään terapiassa että kun puhuttiin sisäisten äänien hallinnasta ja ahdistus kasvoi ja kasvoi niin jossain vaiheessa se katosi usvaverhon taakse. Tämä toi sen että silmiinkin tuli sellainen utuverho, ihan kuin katsoisi tosi likaisten lasien läpi. Eikä katsetta voi oikein kohdistaa vaan jotenkin tavallaan silmät seisoo päässä. Jotenkin ymmärtää että se ahdistus on edelleen mutta jotenkin ei kuitenkaan minussa vaan vähän minun ulkopuolella. Sitten kun terapeutti pyysi rentouttamaan hartiat ja kohdistamaan katseen johonkin, se ahdistus jotenkin "hyppäsi" takaisin minuun kun yritin kohdistaa katsetta, silmistä katosi se sumuverho ja ahdistus tuli taas takaisin satanolla lasissa. Siinä sain sanottua että ahdistaa hitosti.

Olen aikaisemminkin huomannut että toisinaan juurikin silmiin tulee "sumuverho" eikä edes pysty kohdistamaan katsetta johonkin koska kaikki on sumua vaikka yrittää terästää katsetta. 

Nyt jotenkin huomasin tuon että silloin ahdistus myöskin jotenkin katosi taustalle, niin että tiesin sen olevan jossain lähellä, mutta en varsinaisesti tuntenut sitä, tunsin kyllä että se jotenkin "vaanii" jossain lähellä. 

Ja toi sumuverho siis tulee aina silloin tälllöin  kun puhutaan vaikeista jutuista tai siis kun ahdistus kasvaa johonkin tiettyyn pisteeseen. Toi muuten taitaa olla myös niin että se voi jatkua siitä vielä siihen poissaolokohtaukseenkin asti jolloin näkö katoaa vielä enemmän ja toiminta- ja liikuntakyky katoaa. 

Ja sumunäön kanssa tulee humina päähän, niin että kuulee kyllä äänet ympärillään mutta ei niin selvästi koska päässä humisee. Siis silloinkin kun on vain toi "sumu" silmissä eikä vain poissaolokohtauksessa. 

Tuo sisäisten äänien hallinta tuli puheeksi koska kerroin että olen alkanut puhumaan ääneen! Siis enemmän, päivittäin! Ja pelkään että tulee se päivä kun joku lähellä oleva kuulee. Tänäänkin töissä sitä tapahtui kun lähellä noin parin metrin päässä oli ihminen mutta ilmeisesti hän ei kuullut koska ei puhunut mitään. Ja ne sanat vaan tulee suusta ulos ennenkuin ehdin "itse" reagoida. 

Sehän siinä ärsyttää kun jos joku kuulee niin luulee että puhun ehkä hänelle... koska se puhe on Rääväsuun puhetta ja mm seuraavaa "vitun iditootti" ,"ääliö".