Siipiä vaille

Terapiasta en ole paljon kirjoitellut… johtuen että en saa oikein siitä mitään irti… en tiedä johtuuko minusta vai terapeutista vai mistä… Olen nyt käynyt hänen luonaan 8 kuukautta kerran viikossa ja oikeastaan yhtään mitään ei ole tapahtunut. En ole huomannut mitään edistystä tai muutosta. Ja isoin muutos aikaisempaan terapiaan on se että session jälkeen ei tapahdu mitään, aikaisemmin käsitellyt asiat jäi ”hautumaan” ja pyörittelin niitä mielessäni pitkiä aikoja ja sitä kautta oivalsin paljon asioita tai asiat muuten vain liikahtivat johonkin suuntaan. Nykyään käyn sessioilla mutta niiden välissä ei ole mitään… en jää miettimään puhuttuja aiheita, en käsittele niitä itsekseni edelleen… Jotenkin niin tyhjää, tyhjää täynnä… Lisäksi terapeuttiin minulla ei ole minkäänlaista ”suhdetta” niin kuin aikaisempaan… Jotenkin olen miettinyt että onko mitään järkeä jatkaa tätä enempää… Kelan myöntämä vuosi tulee täyteen tammikuussa niin lopetanko siihen… En oikein tiedä mikä tässä mättää… Johtuuko...

Treffit oli. Ja mitä opin… Että en vain ole valmis minkäänlaiseen suhteeseen kenenkään kanssa, piste. Olenko koskaan??? Sitä ei tiedä kukaan mutta sekin mahdollisuus on hyväksyttävä, piste. Ehkä elän aina ja loppuun asti yksin, ehkä joskus tokenen niin että kykenen suhteeseen, ken tietää… Olin innoissani ja jännittynyt treffeistä, jotka oli tänään, aina eilisiltaan asti. Siihen asti hymyilin itsekseni kuin mikäkin hupakko… Sitten iski järjetön ahdistus, melkein sietämätön, niin että halutti tehdä jotain pahaa itselle (mutta en tehnyt). Ahdistus siitä että olenko hullu kun taas olen päästämässä jotain ihmistä iholleni, henkisesti ja fyysisesti. Ahdistus, että en halua enkä kestä ketään lähelläni, en voi päästää ketään viereeni (henkisesti ja fyysisesti). En voi, en voi, en kestä. Välissä tuntui oikeasti että, kyllä, ahdistukseen voi kuolla… Ja vannoin itselleni että jos tästä selviän kunnialla, niin että pääsen treffiseurasta nätisti eroon niin ikinä en enää aseta itseäni tähän tilante...

Mulla on ensi viikolla TREFFIT Huija ku jännittää!!! Lisänä erityisjännitys kun treffiseura on nainen. Tämä on se lähellä asuva joka tulee tähän samaan kuntaan lomansa ajaksi siskolleen. Sekin vielä että tämä tietää kuka minä olen, minkä näköinen jne. Heti kuulemma kyseli siskonsa mieheltä että tunnistaako minua (kuvaukseni perusteella) ja siskonmies oli sanonut ettei oo montaa vaihtoehtoa mimmille jolla on paljon tatuointeja... Minäkin tiedän tämän siskonmiehen, törmään siihen aina toisinaan asioilla käydessäni hänen liikkeessäänsä. Minä en tiedä hänestä paljon mitään, no nimen ja puhnumeron ja mitä on viesteissä vaihdeltu mutta ulkonäöstä en tiedä paljoakaan. Tiedän että nainen on fyysisesti tosi aktiivinen, on aikanaan kuulemma voittanut lapin karsinnat aikoinaan telkkarissa pyörivään gladiaattorikisaan mutta ei koskaan lähtenyt sinne kilpaan telkkariin. Joten todella SOKKOtreffit!!! Me ollaan naisen kanssa aika tavalla erilaisia, minä kun olen enemmän henkinen kuin fyysinen tyypp...

Tallinnan reissu tehty ja rakastan edelleen sitä kaupunkia, se on vaan niin ihana. Meillä oli vuokralla kahden makuuhuoneen huoneisto omakotitalosta rauhallisella omakotitaloalueelta. Huoneisto oli vähän nuhjuinen, kotikutoinen ja haisi jonkun verran ummehtuneelle. Huoneet olivat neljässä kerroksessa niin että alimmassa kellarikerroksessa oli suihku ja sauna, seuraavassa julmetun kokoinen makuuhuone ja vessa, kolmannessa pienempi makuuhuone ja ylimmässä olohuone ja keittiö. Varustus oli hiukan puutteellinen eikä turvallisuus ja varustus olisi menneet läpi suomessa. Mutta paikka oli ihana, aamuisin saattoi mennä ulos pelkässä yöpaidassa koska taloa kieri korkea aita ja puita oli joka paikassa. Alue oli muutenkin rauhallinen ja syrjässä keskustasta mutta vain lyhyen 5 euron taksimatkan päässä mm. vanhasta kaupungista. Lisäksi samalla kadulla sijaitsi Maxima-tavaratalo josta sai kaiken tarpeellisen. Lapset oli ihan innoissaan limsojen ja muiden juomien halvoista hinnoista. Tallinnan eläi...

Olen edelleen kirjoitellut kahden naisen kanssa mutta olen kummallekin sanonut että minulla ei ole aikaisempaa kokemusta naisten kanssa joten he tietävät tilanteen. Sen että tutkin asiaa ja sitä että onko haavemaailmani myös oikeasti osa minua. Toinen näistä naisista sanoi että hänelle yksi terapeutti oli sanonut että jos haaveilee naisista(kin), on silloin bi. Ja kuten Outikin sanoi kommentissaan niin naisista haaveilu ei ole kaikilla oleva haave vaan saattaa kertoa seksuaalisesta suuntautumisesta. En tiedä onko tämä vain siis vastareaktio miesinholleni mutta selvää tästä pitää ottaa. Mutta sen olen päättänyt että jos huomaan että tämä(kään) ei ole minun juttuni niin rauhoitan täysin tilanteen joksikin aikaa, en hae tai etsi aktiivisesti yhtään mitään suhdetta yhtään kehenkään. Ehkä yritän liikaa taas, etsiä epätoivoisesti suuria tunteita. Haluan niin kokea jotain isoa, en edes muista miltä tuntuu rakastuminen, siitä on niin kauan. Ja jotenkin sekin häiritsee kun ympärillä tuntuu ih...

Huomenna on yhdet läheisen ihmisen hautajaiset. Hän kuoli kaksi viikkoa sitten, sairastellen ja sairaalassa mutta kuitenkin yllättäen. Äitini on stressanut näitä hautajaisia ja sitten sairastui itsekin ja on ollut tämän viikon sairaalassa. Äiti pääsi eilen kotiin sillä ehdolla että käy kolmesti päivässä sairaalassa tiputuksessa (ainakin sunnuntaihin asti). Mutta olen tutustunut yhteen aivan ihanan tuntuiseen lesbonaiseen, ei kasvokkain vaan näin aluksi kirjoittelemalla. Päivittäin vaihdamme pitkiä kirjeitä. Aiomme myöskin nähdä livenä vaikka välimatkaa on useita satoja. En odota mitään erityistä, siis että automaattisesti tulisi suhde, ihan jo sen vuoksikin että nainen haaveilee muuttamisesta eteläsuomeen parin vuoden päästä. Lisäksi olen tutustumassa toiseen naiseen joka asuu kohtuullisen matkan päässä.