Olen 35-vuotias. Olen syntynyt ja kasvanut pohjoisessa. Vanhempani erosivat kun olin ala-asteella. Muutin äitini mukana äidin synnyinkuntaan. Äitini löysi uuden miehen kun olin yläasteella ja muutimme hänen luokseen. Tapasin lasteni isän ollessani 15-vuotias, seurustelemaan vakituisesti aloimme siitä vuoden kuluttua. Mieheni oli minua 13 vuotta vanhempi. Ekan lapsemme sain 17-vuotiaana. Myöhemmin syntyi vielä kaksi lasta ja sain myös kaksi keskenmenoa. Avioon menimme -93 ja erosimme 06. Eron myötä alkoikin sitten tuskainen taival kun matkan varrella olin hukannut oman itseni. Tällä hetkellä matka on ihan alussa ja eteneminen on haparoivaa poukkoilua sinne tänne
Tänään terapiassa kuulin että kuka on nykyään ns minun lääkäri (psykiatri). Edellinen jäi syksyllä mammalomalle. Ja kappas vaan, pikkaisen järkytyin uutisesta koska nykyinen lääkäri on sama mikä oli edellisellä paikkakunnalla vajaa 10 vuotta sitten. Sama josta vannoin että ikinä enää en mene hänen luokseen, että mielummin ajan kaupunkiin ja maksan omasta lompsasta. No tämä herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Kotona piti kaivaa vanhat blogikirjoitukset missä kirjoitin hänestä koska muistin vaan sen että en aikonut ikinä enää mennä hänen luo ja että hän sai minut kerran itkemään. Luettuani ne, piti vielä kaivaa kaikki terveyskeskuspaperit esiin jotta näen mitä hän on kirjoittanut minusta. Samalla tuli sitten muutenkin käytyä taas niitä läpi. Ja olipas rankkaa… Löysin myös merkinnän jossa olen hakenut ehkäisypillereitä juuri täytettyäni 14 ja yritin googlen avulla tulkita kirjoitusta että olisko jotain merkkiä siitä olinko silloin neitsyt vai en. Laittaakohan l...
Kommentit
Lähetä kommentti