Voihan perhana että ahdistaa syödä noita lääkkeitä... Annosta piti nostaa kahteen iltaisin. Mutta yhä edelleen ne ilkkuu joka ilta että "olet sairas" "Päästäsi sairas". Itse ääniin ja ahdistukseen ei ole vielä vaikutusta mutta vasta keskiviikosta syönyt kahta. Uneen kyllä vaikuttaa, ehkä jopa liikaa koska välissä nukun niin syvää unta ja herään siitä syvästä unesta kellon soittoon ja on vaikea kiskoa itseään hereille. Onneksi työaikani seuraavat kolme viikkoa ovat ihan erit kuin normisti. Työt alkaa joko klo 9-30 tai 13 riippuen kumpaan vuoroon menen. Sovittiin että syön nyt ainakin kuukauden tuolla kahdella pillerillä ja sitten jos ei vaikutusta niin lopetetaan ja vaihdetaan.
Menin kuin meninkin viimeisellekin käynnille. Taistelua se oli mutta niin vain menin. Terppanihan on sanonut että yleensä kun hänelle tulee asiakas niin aluksi on vaikeaa mutta jossain vaiheessa hän huomaa että potilaan olo helpottuu mutta että minun kohdalla näin ei ole käynyt vaan käynnit ovat olleet lähes yhtä vaikeita kuin silloin 5.5 v sitten. No tämä viimeinen oli tosi vaikea itselleni. Minulla oli lahja ja kortti mukana ja siinäkin taistelin että missä kohtaa annan vai kykenenkö antamaan ollenkaan ja laitan myöhemmin sitten postissa. Monet kerrat yritin saada sanottua että minulla on lahja mutta vasta kun nousin lähteäkseni pois, sain sanottua ja annettua. Niinpä en nähnyt mitä hän tykkäsi lahjasta mikä harmittaa näin jälkikäteen.
Lisäksi minun piti kysellä kaikki "hätäkeinot yms" häneltä enkä muistanut mitään niistä kun niin jännitin. Olisi pitänyt kysyä että mitä jos tapahtuu jotain ja tarvin apua, tai mitä jos tarvitsen saikkua tai mitä jos tulee joku muu hätä, mihin otan yhteyttä jne. Hän kyllä antoi oman yksityispuolen numeron ja sähköpostin (jo aikaisemmalla kerralla) mutta ei sanonut että missä tilanteessa niitä saa käyttää... Ainoastaan sen verran että kun toukokuussa on seuraava lääkäritapaaminen niin voisin sitä ennen kirjoittaa hänelle emailiin tuntemuksia ja muita. Minä kun olen sellainen että jos minä tarvin jotenkin rautalangasta väännetyt ohjeet. En voi ajatellakkaan että soittaisin tai kirjoittaisin hänelle sinne yksityispuolelle kun hän ei sitä erikseen luvannut.
Niinpä olo on kuin minut olisi hylätty keskelle merta pelkkään muoviveneeseen ilman apuja, ei ole melaa, ei hätärakettia tms. vain sen vettä ja ruokaa niin että juuri ja juuri pysyn hengissä.
Minä kyllä olen tauotkin pärjännyt kunhan minulla on ollut tarvittavat avut käytössä eli että olen tiennyt mihin ottaa yhteyttä jos jokin hätä tulee, se yleensä riittää minulle. Kerran olen vain käyttänyt annettua puhelinnumeroa koko 6 v aikana. Se luo tarvittavan turvan että tiedän mitä tehdä jos jotain tuleekin. Nyt sitä ei ole.... Sen verta olen itse päättänyt että menen sitten kylmästi työterveyshuoltoon jos tulee joku psyykkinen hätä. Onneksi minulla on edes se, työterveyspuolella saa käydä 5 kertaa työpsykologillakin jos on tarvetta. Eihän se mitään näistä tiedä mutta voi akuuttiin hätään auttaa.
Näen tätä terapeuttia ensi vuoden alussa eli väliä tulee 6 viikkoa. Näen häntä hänen yksityisvastaanotollaan.
Mutta nyt minulla ei ole varsinaista hoitoa muutakuin se psykofyysinen fysioterapia joka sekin on aika harvakseltaan eli noin kerran kuukaudessa.
Kommentit
Lähetä kommentti