Siipiä vaille

Huhhuh, jotta vapaa-aikaa ei jäisi liikaa, olen työn ja opiskelun lisäksi aloittanut vapaaehtoiskoulutuksen Ensi-ja turvakotitoiminnassa. Minähän olin jo erään järjestön vapaaehtoinen ja minulla oli oma "tuettava" jota tapasin 2-3 kertaa viikossa noin 1,5-2 tuntia kerrallaan. Tämän opiskelun vuoksi se oli lähes pakko lopettaa, en voi sitoutua noin säännölliseen toimintaan. Mutta halusin jotain tilalle ja tuolla ensi- ja turvakodin vapaaehtoistoiminnassa on paljon sellaista jota voi tehdä ihan vain silloin tällöin. Tänään valittiin omat suuntautumiset, vaihtoehtoja oli kai jotain 9-10. Itse valistin neljä!! MIkä tarkoittaa että käyn niihin suunnatut "syventävät" koulutukset ja näin saan pätevyyden tehdä niitä neljää eri hommaa. Kova urakka mutta ajattelin että kun nämä saa jotenkin sumplittua läpi niin sitten on helpompi valita itse toiminnassa että mitä tekee.  Tänään koulutuksessa kävi vapaaehtoisia kertomassa omista kokemuksista ja siitä miten he toimivat ja ...

Nyt tulee varmaan osittain vanhan kertausta mutta kun en muista mitä olen kirjoittanut mutta tämä asia ylipäätään on sellainen joka toisinaan ahdistaa ja vaivaa suunnattomasti. Niinkuin nyt taas. Tämä on kyllä sellainen asia että hajottaisi pahasti jos sitä miettisi koko ajan, onneksi kykenen suurimman osan ajasta antamaan sen olla niinkuin on, edes miettimättä asiaa.  Hitsi, toi edellinen kirjoitus taas toi ahdistuksena sen mieleen ettei muista! Joten tämän tuotoksena päätin kirjoittaa ylös kaiken mitä muistan. Siis tajusin juurikin sen että ajasta 0-12 minulla on vain kaksi hailakkaa muistoa jossa on mukana isä tai äiti tai molemmat, ei mitään muuta. Miten ihmeessä tämä on mahdollista?  Nuo kaksikaan ei oikein edes kelpaa muistoiksi koska eka muisto on siitä kun vanhemmat erosi (olin 8 v) mutta en varsinaisesti muista miltä äiti näytti (isästä en muista mitään siitä illasta) enkä muutakaan juuri, vain sen että äiti kysyi minulta että halunko jäädä isän luo vai l...

Tajusin ystäväni puhelun jälkeen jotain. Sen että olen varmaan ihan vauvasta asti joutunut peittelemään tunnereaktioitani, luultavasti niin iloisia kuin surullisiakin. Noin puolivuotiaasta noin 5-v asti olin siis hoidossa äitini siskolla ja uskon että hän on ollut hyvin samankaltainen ihminen, eli mitään tunnejuttuja ei ole saanut näkyä. En muista yhtään mitään hänestä siinä iässä mutta päättelen siitä mitä siskoni on kertonut hänestä (sisko oli myös hänen ja hänen miehensä hoidossaan n vuoden ikäisestä asti) ja hänen reaktiosta siskon tunteenilmauksiin. Ja siitä myös päättelen mitä muistan hänestä ja näistä asioista miten hän suhtautui minun lasten tunnepurkauksiin. Siksi varmaan myös olin ns ”helppo” lapsi mitä tätini jaksoi muistaa aina sanoa, olin helppo koska piilotin tunteeni. Sisko olikin ihan eri maata, hän pienestä pitäen piti ääntä itsestään. Ajasta n 5-8 en tiedä mikä siinä on tilanne ollut tunneilmaisujen suhteen koska en tiedä yhtään miten äiti ja isä ovat niihin ...

Hupsheijaa. Meikä on palannut treffailun maailmaan. On se kumma että ei osaa yksin olla vaan tulee välissä pakonomainen tarve "löytää" joku. Vaikka päättää että pää ensin kuntoon jotta se kestää kaiken seurustelun tuoman paineen ja muun siihen liittyvän.  Toisaalta tämä tuli "hyvään" saumaan koska se "paha" minä on aktivoitunut ja alkanut taas kutomaan verkkojaan. Eli BDSM puoli on taas herännyt, ja solminutkin jo joitain kontakteja. On tämä niin perhanan kummallista. Hävettää ihan hitokseen, niin paljon että vaikea kertoa edes terapeutille, se että en hallitse osani toimia, että se tekee ilman "suostumustani" asioita mitkä ei ole hyväksi. Mutta nyt kun tavallaan seurustelen niin tilanne siirtyy taas hallintaani. Minussa on ilmeisesti kaikkein voimakkain puoli sellainen oikeudenmukaisuudesta kiinni pitävä puoli, jolla on korkea moraali. Eli sen mielestä seurustelu on seurustelua eikä toista voi pettää millään muotoa. Eli nuo kontaktit pimeän...

Jaahas, keho vissiin kaipaa huomiota. Joskus tuntuu että sillä on ihan oma elämä tai sitten se on jonkin osan elämä joka heijastuu kehon kautta. Eli siitä alkaa olla vuosi kun viimeksi ollut seksuaalista sutinaa ja nyt kehossa on kovastikin seksuaalista jännitteisyyttä. Öisin näen seksuaalisia unia ja herään kiihottuneena. Päässä alkaa pyöriä ajatuksia ja toiveita seksistä mutta samalla itseä ahdistaa hitokseen ajatus siitä. Todella ärsyttävää ja ahdistavaa tällainen ristiriitaisuus!!!  ' Tämä seksuaalinen osa minua on kyllä todella selkeästi hetero koska haaveilee ja näkee unia vain miehistä. Itse kyllä alan kallistua enemmän ja enemmän taas naisten puoleen. Jotenkin vain uskon yhä vahvemmin että se on loppujen lopuksi sitä aitoa minua. Tiedä sitten onko

Avauduin töissä, mikä on iso juttu minulle. Tai oli oikeastaan pakko kertoa esimiehelle että nämä nykyiset kuviot töissä sekoittavat pahasti minun terapia-aikatauluja. Ja sanoinpa jopa että kuljen traumaterapiassa. Toistaalta helpotus jos nyt onnistuisi paremmin tämä työssäkäynti ja terapiakäynnit ja voin pyytää tarvittaessa siirtoa eri vuoroon jotta pääsen  käymään terapiassa. Toisaalta on vain hiton ahdistavaa kun joku tietää minusta enemmän kuin haluaisin hänen tietävän. En tiedä miksi, osin kai se että olen jotenkin haavoittavampi mitä enemmän miniusta tiedetään. Toinen että pelkään että minua sitten jotenkin "tarkkaillaan" että näkyykö tämä uusi tieto minusta jotenkin. Ja että suhtaudutaan jotenkin eri tavalla, en halua mitään erityiskohtelua tms.  Joka tapauksessa minun esimies tietää että kuljen traumaterapiassa ja ottaa sen huomioon työvuorojen suunnittelussa