Keho

Terapeutti välissä miettii että onkohan minulla yhteys kehoon poikki. Että huomaanko jännityksiä yms kehossani, koska olen päivisin(kin) purrut leukojani niin yhteen että olen saanut aikaiseksi kuluman leukaniveleeseen.Itse olen ajatellut että höpöhöpö, johan minä "tunnen" kehoni. Pari kertaa taaksepäin terapeutti halusi että kirjoitan "KEHO" n postit-lapulle ja se lisättiin minun "osakarttaan". Eli me olemme tehneet karttaa isolle paperille (fläptaulusta) niin että eri osia on kirjoitettu pienille postit-lapuille ja ne on liimattu paperille. ANP on isommalla lapulla. Kaikkia siinä ei ole vielä. Lähes joka kerta terapeutti levittää sen esiin jotta "siedätyn" sille ja osien kanssa työskentelyyn.

Kehosta siis. Viime viikolla yhtenä yönä valvoin lähes kahteen kun ei vain uni tullut. Jossain vaiheessa tajusin sen että joo, minulla on yhteys poikki kehoon koska en tiennyt yhtään missä minun kädet on koska en tuntenut niitä. Liikautin vähän käsiä ja huomasin sitten että toinen oli mahan päällä ja toinen sivulla. Sama jaloissa, ei ollut oikeastaan tuntoa niissä.

Juoksulenkillä aloin myös ajattelemaan sitä yhteyttä kehoon ja tajusin siinä juostessa että hartiat ja käsivarret on ihan jännityksessä ja että reidetkin on aivan viritettynä kireälle. Niinpä juoksun aikana aloin tarkkailemaan ja tietoisesti rentoutin hartiaa/käsivarret ja sen jälkeen reidet mutta aina kun siirsin tietoisuuden jompaankumpaan, toinen palasi heti jännittyneeksi. En siis saanut ythäaikaa rentoutettua kumpaakin. 

Leukojahan yritän pitkin päivää tietoisesti rentouttaa, heti kun huomaan että puristan taas leukoja yhteen, höllennän. Ärsyttävää että tilanne on jo sellainen että mm purukumi on kielletty ja muutenkin syödessä leukanivelet tosi nopeaa puutuu niin ettei jaksa enää liikuttaa vaan pitää ensin lepuuttaa ja sitten jatkaa. Ja kun miettii että teoriassa olen ns keski-ikäinen eli puolet elämästä (hyvässä tapauksessa) edessä ja nyt jo näin hankalaa syöminen. Toisaalta lääketiede kehittyy huimasti ja ehkä tähänkin löytyy jokin ratkaisu. 

Hartioista huomasin noin 5-6 vuotta sitten että jännitän niitä koko ajan, jopa sängyssä maatessani. Hartiat nousee lähes korvien tasolle. Tätäkin opettelin sitten tietoisesti rentouttamaan, eli aina kun hoksasin/muistin laskin hartiat alas. Tähän olenkin saanut jonkin verran rentoutta ajan kanssa että ei ihan koko aikaa ole korvissa.