Siipiä vaille

Terapiassa on puhuttu taas turvapaikoista, mielikuvaturvapaikoista (liittyen mm tähän turvallisuudentunteen kaipuuseen). Tajusin tänään ihan vahingossa että minullahan on aina ollut fyysinen "turvapaikka". SUIHKU. Menen suihkuun makaamaan lattialle kippuraan niin että joka paikkaan suihkun vesi yltää, tosi lämmin, lähes kuuma suihku. Se on minun turvapaikka fyysisesti, siinä tunnen olevani täysin turvassa/suojassa kaikelta muulta. Tunne vaatii sen että suihkun vesi "hakkaa" ihoa eli tulee ihotuntuma, sen lisäksi se vaatii sen että makaa jotta voin olla ihan rennosti ilman että pitää jotain lihaksia jännittää. Ja se vaatii myös äänen, veden äänen mutta kuitenkin niin että hyvin nopeaa korvat peittyy vedellä joten äänestä tulee myös sellainen kuin tulisi kuplan takaa. Tässä tilassa voisin olla ikuisesti ja tunnen olevani suojassa.  Nykyisessä asunnossa en enää saa tuota samaa aikaiseksi koska täällä on amme!! Ammeen pohjalle ei pääse makaamaan mukavaan asentoon n...

Tänään minun piti mennä katsomaan Mike Monroeta mutta enpä taida uskaltaa... Näin eilen sattumalta syksyistä "seurustelukaveria" ja se herätti jo muutenkin suht pinnalla olevan osan entistä innokkaammin eloon. Muutenkin nyt kun olen ns sinkku, joudun tätä puolta itsessäni kovastikin jarruttelemaan. Se on yhtä taistelua, koko ajan pelkään että menetän hallinnan. Pelkään että jos illalla lähden niin itsehillintä pettää ja otan alkoholia joka taas johtaa siihen että osa ottaa todellakin helposti "vallan" tekemisistäni ja pahimmassa tapauksessa virittelee kuvioita uudestaan tuon miehen kanssa. Se olisi todellakin virhe!! Ihan vain jo sen vuoksi että seksi tuon miehen kanssa ei ole turvallista koska se on sitä bdsm-juttua ilman mitään sovittuja turvallisuusasioita!! Mies saattaa mm painaa kaulasta tai kietoa köysiä kaulaani ja koska mitään ei ole sovittu niin voi vahingossa käydä hullustikkin. (Nettitutun kanssa sentää oli selvät säännöt sovittu ja kaikki turval...

Siivosin kaappia ja löysin muistikirjan johon olin kirjannut joitakin uniani. Se taas innotti hakemaan esille erästä päiväkirjaa jota pidin eroni jälkeen. Sen välistä löysin yhden silloisen terapeutin antaman tehtävän jonka olin tehnyt paperille. Hänelle piti aina kun tuli ahdistava tilanne, tehdä siitä tilanteesta muistiinpanot jossa kuvailtiin tilanne, nimettiin tilanteessa olleet tunteet ja annettiin nille vahvuus sekä tilanteen tuomat välittömät ajatukset. Löysin siis yhden (tai useamman mutta tämä oli tärkeä) tällaisen tehtävän, jossa ekaa kertaa mietin Suorittajaa tietämättä että se on ”osa” ja että sen nimi on Suorittaja. Uskoisin että tämä on noin vuodelta 2007-2008. Siinä kerron että minussa on toinenkin puoli, vahvempi puoli joka menee edelläni ja minä itse tulen perässä. Ja että mielestäni se edelläkävelijä on ilmestynyt noin 13-14 vuotta sitten (eli noin 22-23 v.) ja että se vahva toimii kaikkialla sosiaalisissa tilanteissa. Ja että se vahva ”hoitaa hommat” vaikka ...

Olen nyt yrittänyt teroittaa kaikille osilleni että nämä parisuhdehaaveet haudataan toistaiseksi, ei mitään profiileja mihkään eikä mitään viestittelyä, eikä myöskään mitään irralllisiakaan juttuja. Koska oikeati pakko saada ensin oma pää sellaiseen kuntoon että se kestää suhteita. Ei ole mitään järkeä sekoittaa ketään omiin hömpotyksiin kun ei sitten kykene sellaiseen mitä toinen toivoo. Lisäksi yritän pitää pääni siinä että en koske alkoholiinkaan niin kauan kunnes pää ois sen verta kunnossa että hallinta pysyy minulla. Koska lähes aina kun otan alkoholia, eräs osa tulee pintaan ja se on taas niin seurankipeä että samantien ryntää kaikenlaiseen tohinaan eikä sillä ole eds mitään vaaran tajua että miten ois turvallista tehdä asioita tai missä voisi olla vaaran paikkoja.  Kurissa on myös pidettävä "vaarallisin" osa joka tekee asioita mitkä aiheuttaa eniten ahdistusta ja ristiriitaa kaikille muille. Tämä tuntuu vaikeimmalta koska se nytkin koko ajan yrittää ja yrittää pää...

Apuva, olen menossa perjantaina leuka/suukäsittelyyn, tai mikä lie oikea nimitys. Eli minullahan on tuota purentavikaa joka on saanut toiseen leukaniveleeseen pahan kuluman. Nyt alkaa tilanne olla se että vähänkään kovan ja sitkaan syöminen sattuu ja puuduttaa leuat tosi nopeasti. Ruisleipä, rieska, pihvi, karkit, pizza ym ym. Hassua on se että kuluma on vasemmalla mutta pahin kipu tulee oikealle jossa myös naksuntaa ja rahisevaa ääntä omaan korvaan ainakin. Mutta haluan syödä taas kivutta ja yhdessä keskusteluryhmässä oli tästä puhe ja joku kertoi saaneensa avun hieronnasta. Olen oppinut jo paljon pitämään suuta rentona valveilla eli en pure enää niin pahasti leukoja kiinni valveilla.  Mutta siis perjantaina menen ja jännittää... Tietenkin se että kosketaan suun ja kasvojen alueelle jotka aiheuttaa ahdistusta ja paniikkia... En tiedä, mietin että sanonko etukäteen että minulla on posttraumaattinen stressihäiriö joka voi aiheuttaa jotain session aikana... Toisaalta tiedän itse...

Noniin, se suhde sitten loppu. Tiedossahan tuo oli ja tänään minun piti mennä hänen luo mutta tuli niin vahva tunne että hän vaan ei ole enää niin innostunut minusta että kysyin suoraan ja hän sitten totesi että ehkä on parempi jatkaa kaveripohjalla.  En tiedä, liekö innostus sitten loppui sen seksin puuttumisen takia, se kun on vaan miehille niin tärkeä (ja on varmaan monille naisillekin). Jotenkin vaikka tiesin jo että toinen ei ollut enää niin innostunut niin silti tuli tästä loppumisesta suru puseroon ja huonouden ja riittämättömyyden tunne.  Mitä tästä suhteesta opin... No se kai on se suurin oivallus että minä kykenen ihastumaan!!! Luulin että se kyky on kadonnut iäksi. Lisäksi toinen oivallus oli se että kykenen istumaan miehen kanssa samalla sohvalla vierekkäin ilman ahdistusta, kuin myös kykenen nukkumaan miehen kainalossa niin että tykkään siitä! Tämänkin luulin olevan mahdotonta. Nyt vain toivon että tulee vielä se päivä jolloin olen johonkin hyvin ihas...