EI

Terapiassa on yritetty nyt jonku kerran tehdä rajaharjoitusta,  enkä millään ymmärrä miksi tähän reagoiminen on niin voimakasta ja estää täysin harjoituksen tekemisen. Jopa niin voimakas että kun kotonakin vaikka vaan yritän mielikuvissa ajatella harjoituksen tekemistä ja varsinkin sanan ”EI” sanomista niin samantien on hirveä paniikki, ahdistus, hätä ja pakokauhu. En pysty edes kotona YKSIN siihen että sanoisin sen siinä mielessä ääneen. Pystyn kyllä muissa asioissa ja tilanteissa mutta en siinä mielessä että pitäisi rajat pitää. Tai jos ajattelenkaan mielikuvissa että esim. käsin tekisin vastaavan eleen niin ihan sama, kauhea pakokauhu ja ahdistus pelkästä ajatuksesta että yksinkään tekisin nii. 

Kovasti koitin miettiä että olenko koskaan saanut sanottua sitä sanaa itse tilanteessa niin en muista että olisin koskaan kyennyt. Siksi kai jossain vaiheessa olen miettinyt sitä että onko raiskaus raiskaus jos siinä tilanteessa ei ilmaise tahtoaan tai tahtomattomuuttaan... Eikö se vaadi sen että on kieltänyt toisia tekemästä niin. Eihän toiset ajatuksia pysty lukemaan kuitenkaan. 

Aloin miettiin että niitä tilanteita on niin paljon ja en muista että olisin yhdessäkään koskaan sanonut/kieltänyt. Olin noin 13 kun isäpuolen ystävä tuli silloisen ulkosaunan ovelle katsomaan kun olin saunassa, tuijotti vain siinä ovella (olin yksin) ja sanoi mukamas luulleensa että isäpuoleni oli siellä. En sanonut mitään, en tehnyt mitään. Olin joku 14-15 kun noin 10 suurinpiirtein samaa ikäluokkaa olevia poikia kerääntyi ympärilleni ja tunki käsiään joka paikkaan vaatteitteni sisäpuolelle. En sanonut mitään. Olin ehkä n 18-19 kun istuin auton takapenkillä ja exä ajoi autoa, lapsemme istui turvaistuimessa ja joku juoppo exän tuttu takapenkillä vieressäni joka alkoi hiplaileen reidestä yms (exä vielä näki) enkä sanonut mitään. Tosi hailakka aavistus on siitä että silloin n 11 v kun menin sen jonku pedofiilin kyytiin niin silloinkaan en sanonut mitään vaan annoin kaiken tapahtua. Töissä on sattunut jonku kerran niin että joku on tullut rintoihin tai takamukseen kiinni enkä ole sanonut mitään. Näitä on niin paljon lisääkin enkä muista että koskaan olisin saanut mitään sanottua!! Järkyttävä ajatuskin kun tajuaa tämän. 

Eli mulle voi kuka vaan tehdä mitään vaan ns seksuaalista ilman että saan sanottua mitään, miten se voi olla edes mahdollista!! Jotenkin uskomatonta että näin voi olla yhtään kenelläkään. Muistan kyllä monesti noiden tilanteiden jälkeen tunteneeni häpeää juurikin sen vuoksi että annoin sen tapahtua, että jotenkin varmasti salaisesti halusin itse sitä koska en sanonut mitään estääkseni.

Terapeutti sanoi että joudun harjoittelemaan tämän taidon aikuisiällä ja siksi yritämme tehdä  noita harjoituksia aina toisinaan mutta vielä en ole kyennyt.