Töissä toista viikkoa mutta vähän on vaikeaa. En millään jaksa nyt tehdä mitään muuta työn lisäksi. Ja nyt töissä ei edes ole fyysisesti raskasta, päinvastoin, pitäisi vapaalla liikkua kun töissä sitä tulee niin vähän. En tiedä, se innostus ja energia jäi kesälomalle. Nyt ei vain kiinnosta eikä innosta.
Mietin tuota Marilyn Mansonia edelleen, ehkä siksi että jotenkin tuntuu että tämä reaktio on jotenkin liian voimallinen. Että ei ole normaalia reagoida johonkin artistiin ja sen musiikkiin näin voimakkaasti. Manson vetoaa jotenkin moniin eri osiini, jokaiseen eri tavalla. Se on ehkä osa syy tähän voimakkaaseen reaktioon. Tämä on välissä melkein pakkomielteistä. Pakko koko ajan kotosalla joko kuunnella tai katsella youtubesta häntä. Ja ne tunteet mitä herää. MM tulee marraskuussa uudelleen Suomeen Helsinkiin ja minun oli pakko ostaa heti lippu, joten näen sen keikalla uudestaan. Odotan jo kovasti. Keikka vain on jäähallissa ja mietin kovasti että kumman paikan ostan, katsomopaikan vai kenttäpaikan. Kenttäpaikalla voi hyppiä musan mukana ja hyvällä tuurilla pääsee lavan eteen, MUTTA toisaalta jos ei pääse lavan eteen niin tällainen lyhyt nainen hukkuu jo yhdenkin vähän pitemmän taakse ja se on siinä. Niinpä ostin kuitenkin katsomopaikan, sain viimeksi jo jammailla ja nyt yritän keskittyä showhun ja siihen että tallentaisin sen itselleni kameraan joten paras paikka siihen on varmaan katsomo, mahdollisimman läheltä lavaa tietenkin. Toivottavasti valitsin oikein. Odotan sitä kovasti. Mansonin kirja on nyt menossa puolessa välissä.
Terapia jatkuu taas ensi viikolla, hyvin olen kyennyt olemaan ajattelematta mitään siihen liittyvää, liian syvällistä tai vaikeaa jottei ahdistus kasvaisi liiaksi. Taas vaihtuu tila missä tavataan. Nyt olen kulkenut 4 vuotta traumaterapiassa ja oiskohan jo joku 10 tila missä tavataan. Hänen "oma" työhuone on 20 km päässä ja siellä tavattu 4 kertaa. Muuten käytetään julkisen psykiatripuolen tiloja, onhan tämä julkisen puolen traumaterapiaa.
Kommentit
Lähetä kommentti