Siipiä vaille

MIkähän ihme minun kroppaa taas vaivaa??? Koko ajan sellainen sisäinen tärinä ja olen yliviereys tilassa ympäri vuorokauden. Nukun taas tosi huonosti ja pienissä pätkissä. Nyt viikonloppuna yritin toissa yönä nukkua Ketipinorin avulla, se kun on taannut mulle pitkät unet vaikkakin samalla tuonut zombiolon vuorokaudeksi eli seuraavana päivänä on turha olla mitään suunnitelmia kun päivä menee toipuessa lääkkeestä. Mutta ei, ihan yhtä levoton yö lääkkeestä huolimatta. Viime yöksi otin sitten Opamoxin joka myös aika hyvin antanut mulle kivat unet. Lisäksi otin Tenoxin ja vähän viiniä, koska päämääräni oli että nyt nukun vaikka mikä ois. Mutta ei, ei tuokaan kompinaatio tuonut mitään helpotusta.  Ei minua varsinaisesti mikään ahdista erityisemmin tai ole muutenkaan jotenkin vaikeampi jakso. Perjantaina oli enemmän ahdistusta mutta silti vielä suht vähän verrattuna pahaan ahdistukseen. En ajatteli levottomia eikä päässäni ole varsinaista kaaosta. Mutta tämä sisäinen kehon olo on jot...

OHOH, pääsin yllättämään jopa itseni. Minusta tulee pitkästä aikaa opiskelija!! Hui, samalla tosi innostunut ja samalla tosi ahdistavaa/pelottavaa. Pääsin muuntokoulutukseen eli nykyinen insinööritutkintoni muuntokoulutetaan kaivosinsinööritutkinnoksi. Opiskelu on monimuotoa eli voi tehdä työn ohella, eli pe iltaisin ja lauantait sitten istutaan koulun penkillä. Koulu on myöskin taas reilun 100 km päässä (viimeksi kävin nykyisessä asuinpaikassani samalla tavalla koulussa) mikä aiheuttaa jonkin verran harmaita hiuksia, oliskinn ollut helppo jos samassa kaupungissa missä asun. Joko meen naapurikaupunkiin perjantaina ja ajan yöksi kotiin ja aamuksi takas tai hommaan yöpaikan toisesta kaupungista. Edestakaisin ajossa on se ongelma että nykyinen autoni on vanhahko eikä ole vielä ollut yhtään talvea minulla joten en tiedä miten käyttäytyy sekä bensaan tietenkin menee rahaa. Toisaalta on kallista myös jäädä yöksi jossei ole tuttujen nurkkia missä yöpyä. Taidan ainakin sulan kelin aikana ...

Töissä toista viikkoa mutta vähän on vaikeaa. En millään jaksa nyt tehdä mitään muuta työn lisäksi. Ja nyt töissä ei edes ole fyysisesti raskasta, päinvastoin, pitäisi vapaalla liikkua kun töissä sitä tulee niin vähän. En tiedä, se innostus ja energia jäi kesälomalle.  Nyt ei vain kiinnosta eikä innosta.  Mietin tuota Marilyn Mansonia edelleen, ehkä siksi että jotenkin tuntuu että tämä reaktio on jotenkin liian voimallinen. Että ei ole normaalia reagoida johonkin artistiin ja sen musiikkiin näin voimakkaasti. Manson vetoaa jotenkin moniin eri osiini, jokaiseen eri tavalla. Se on ehkä osa syy tähän voimakkaaseen reaktioon. Tämä on välissä melkein pakkomielteistä. Pakko koko ajan kotosalla joko kuunnella tai katsella youtubesta häntä. Ja ne tunteet mitä herää. MM tulee marraskuussa uudelleen Suomeen Helsinkiin ja minun oli pakko ostaa heti lippu, joten näen sen keikalla uudestaan. Odotan jo kovasti. Keikka vain on jäähallissa ja mietin kovasti että kumman paikan ostan, kats...