Siipiä vaille

Masokisti heräsi. Törmäsin facebookissa muutaman kaverin päivitykseen jossa oli youtubevideo. Mainosvideo. Erään paikallisen hotellin mainosvideo jossa esiintyy eräs ohjelmapalveluntuottaja 2,5 min ajan. Otsikko jo kertoi että ei kannata katsoa mutta pakkohan se oli, masokisti ku olen, otsikossa kun mainittiin videossa esiintyvän miehen nimi.  Ahdistavaa. Kyseessä on siis 30 v takaisen teiniajan raiskauksen yksi tekijöistä. Sama joka aina toisinaan näkyy lehtien sivuilla ihan kuvienkin kera.  Tyhmää vatvoa näitä mutta jotenkin vain tuotakin katsellessa ajattelee että siinä se elää, ei varmaan mieti juuri ollenkaan sitä tapausta, ehkä joskus harvoin joku asia tuo sen hänen mieleensä. Mutta eipä taida häntä asia enää painaa, jos on koskaan painanutkaan. Hän on parisuhteessa, ehkä naimisissakin, ollut kai jo lähes sen 30 v. mutta lapsettomia he ovat. Sen raiskauksen kahdella muulla tekijällä on lapsia mutta vain poikia, ihan kuin sillä olisi väliä. Mutta jotenkin sit...

Ainiin, lopetin joskus talvella viimeisetkin lääkkeet (paitsi tietenkin somaattisiin sairauksiin kuuluvat) eli painajaisestolääkkeet. Siitä huolimatta vanhat painajaiseni eivät ole palanneet, ennenkuin nyt!! Miksi taas ja miksi nyt?? Teema on edelleen sama, "tyyppi" uusi. Ja tämä sama painajainen toistuu siis joka kerta, vain hiukan muuntaen. Teemana edelleen katastrofi (edellinen katastrofiuneni oli ainan tornado, sitä ennen taisi olla tulva) mutta nyt maailmanlopun merkeissä. Tässä minun unessani maailma loppuu "paineaallon" tyyppiseen tapahtumaan. Unessa ei ole selitystä/syytä miksi tämä aalto tulee mutta se tulee ja minä ja muut jotka unessani saattavat olla tiedämme sen tulosta. Aalto vastaa telkkarissa näkemiäni ydinpommin tuomia aaltoja mutta on hidastettu versio. Viimeyönä unessa oli exäni ja jokin pariskunta, menimme johonkin rakennukseen odottamaan kaiken loppumista, tiesimme että se tulee hetkenä minä hyvänsä. Se tulikin, hidastettuna ja kun sen kuum...

Sanoin viimeksi terapiassa että kiva olla taas töissä, kivempi kuin kotona. Paitsi että nyt on ollut yhtenään päänsärkyä, herään yöllä päänsärkyyn, otan parit tabut, särky saattaa lievetä aamuksi mutta jomottaa vähän. Töissä vähän helpompaa kunnes taas keskipäivällä taas jomottaa niin että pakko ottaa särkylääkettä, illalla uus satsi ja menen nukkumaan päänsäryssä. Hiukan on migreenityyppinen mutta ei niin paha, vähän pahoinvointia ja valoarkuutta. Tänään vapaapäivänä ollut pitkästä aikaa päivä ilman särkyä.  Syksyinen mies lähestyi minua viesteillä ja niinpä taas eräs osani heräsi enemmän henkiin... Ja nyt se haluaisi jatkaa tämän ihmisen kanssa. Mutta minä päätän!! Minä päätän että se ei ole turvallista koska hänen kanssaan ei ollut mitään turvasuunnitelmaa tms. Ja olin sitten ihan järkky ahdistunut! Ei, nyt ei jatketa siitä mihin jäätiin, piste!!

Puhuttiin terapiassa tuosta edellisen kerran reaktiostani ja siitä miten voisin opetella ottamaan positiivista palautetta vastaan itseltäni ja muilta. Kotona pohdinta jatkui... Positiivisen kuuleminen tai jopa itselleen sanominen on tosi pelottava ajatus, siinä on takana, ainakin osin, mielihyvän tunteen pelko. Ajatus että joku sanoisi minusta jotain kivaa ja se aiheuttaisi jotain mielihyvän tunnetta, tai jotain hyvän tunnetta, on todella ahdistava ja pelottava ajatus. Sama on ylpeyden kanssa, sen että tuntisi jostain asiasta (minkä itse tehnyt tms.) ylpeyttä, on pelottava ja ahdistava. Miten voi olla että mielihyvän ja ylpeyden tunteet ovat pelottavampia kuin negatiiviset kuten ahdistus ja itseinho. Yritän kovasti ponnistella että miksi? Yksi mikä jotenkin häivähtää on se että jos jostain tuntee jotain hyvää, sitä alkaa janoamaan lisää  ja sitten syntyy riippuvuus ja jos sitä ei saakkaan enää niin se on vielä inhottavampaa.  Sehän ei päde itsekehuun koska sehän ...