Jaahas, töissä on nykyään fyysisesti rankempaa mikä näkyy mm iltaisin lihasten väsymisenä. Onneksi aamulla sitten ne ovat palautuneet ja taas jaksaa. Kovilla on niin jalat kuin kädetkin.
Seurustelu on nyt vaiheessa että pitäisi kai viheltää peli poikki (taas). Edelleen minä olen ihastunut ja toivon tästä enemmän mutta näköjään en ole yhtä tärkeä toiselle niin jotenkin turha kiusata itseään. En tiedä johtuuko tämä seksistä, sitä kun ei ole ollut sen jälkeen kun pyysin odottamaan... Mutta ajan kanssa miehen innostus ylipäätään tapaamisiin on vähentynyt ja vähentynyt... Ja tätä ei voi selittää sillä että hänellä on työ, lapsi ja isä koska alussa hän tykkäsi poiketa mennessään töihiin tai töistä lähtiessään ja nyt nähdään ehkä kerran kahdessa viikossa... '
'
Viikko sitten lauantaina tuli otettua viiniä ja sitten iskikin ihan älytön TARVE tunteelle että on olisi jollekin ihmiselle TÄRKEÄ!! Yleensä alkoholi kehossani saa yhden osan esiin ja niin kävi nytkin, hän sitten innoissaan nappasi Tinderin esiin (jota en ole tsekkaillut sitten viime vuoden lokakuun) ja sieltä löytyi samantien joku joka on alle kilometrin etäisyydellä, eiku viestejä ja samantien sovittiin tapaaminen. Tällä osalla ei ole mitään ymmärrystä vaarasta tai turvasta, se ei osaa oikein pelätä mitään. Niinpä se sopi tapaamisen miehen kotiin!! Siis miehen jonka just löysi ja ehti pari viestiä vaihtaa... Luojan kiitos, sattui "kunnollinen" mies eikä mitään pahaa sattunut. Mies tuntui mukavalta ja pusutkin vaihdettiin ja sovittiin että tästä jatketaan...
No siitä ilta jatkui osan ollessa pinnassa läheiseen baariiin. Jossain vaiheessa sitten taas osa vaihtui ja piti lähteä kotiin koska itketti ihan järjettömästi. En muista mikä itketti, mutta koko kotimatkan itkin ja nukahdinkin itkuuni.
Aamulla iski häpeä koska minulla on niin vahva periaate että mitään sähellyksiä ei saa olla jos seurustelee. Tuli häpeä ja syyllisyys miesystävän takia, syyllisyys myös treffikumppanin vuoksi koska esitin olevani sinkku ja annoin vääristyneen kuvan itsestäni (flirttaava ja itsevarma osa kun oli päällä). Lisäksi minuun iski niin kova ahdistus että en kehdannut edes lukea edellilsen illan treffaajan viestejä enää, pistin koko Tinderin ihan hiljaiseksi enkä ole kehdannut tähän mennessä sitä avata ja katsoa mitä siellä on. Viimeinen viesti jonka luin tuli sunnuntaiaamuna jossa hän käski "potkaista edellisen illan mies pihalle koska hän tulee kylään". Hän tiesi etttä millä kadulla asun ja välimatkaa meillä on ehkä n 500 m.
Nyt on sitten ratkaistava mitä teen miesystävän kanssa... Pelkään toisaalta sinkkuutta sen vuoksi koska myös eräs osani odottaa sitä että oisin sinkku jolloin hän pääsee "harrastustensa" pariin. Onneksi kaikille osille kuitenkin menee suurinpiirtein se läpi että suhteissa ollaan eikä hypitä missä sattuu silloin.
En tiedä, toisaalta ns suhteen päättäminen on minulle aina ollut vaikeaa, koska en halua loukata toista... Toisaalta tunne että en ole toiselle niin tärkeä kuin hän minulle, tuo sen ajatuksen että ehkä toinen ottaa hyvinkin tyynesti (ehkä jopa helpottuneesti) suhteen päätöksen...
Kommentit
Lähetä kommentti