Siipiä vaille

Olin keskiviikosta sunnuntaihin isän hoteissa. Tänään sitten kävin kaupassa ja ajattelematta ostin liikaa tavaraa. Eihän mikään yksinään painanut 500 gr enemmän mutta kyllä niistä yhdessä kertyi varmaan joku 4 kg (nostoraja 2 kg 4 viikkoa). No en varsinaisesti nostellut niitä yhdessä kuin pienen hetken, sen mitä meni siihen kun sain repun selkääni. Kotona taas laskin repun selässä suoraan pöydälle jotta ei tarvi kannatella sitä hetkeäkään käsillä. Mutta nyt kyllä tuntuu rinnoissa/rintalihaksissa. Toivottavasti en pilannut mitään lopputulosta/toipumista. Sitä vain kun on yksin, apua ei juurikaan saatavilla niin jotenkin vaan en ajatellut... Se vaan täytyy käydää kaupassakin osissa vaikka kuinka tuntuukin tympeältä.  Lisäksi toiseen rintaan tuli perjantaina  iso noin 5-8 cm mustelma joka tietenkin aristaa ja on pinkeä enkä millään muista mitä osastolla sanottiin niistä, jotain ne sanoi että jossain vaiheessa piti mennä lääkäriin mutta missä. Pitää huomenna soittaa työtervey...

Tänään terapiassa kuulin että kuka on nykyään ns minun lääkäri (psykiatri). Edellinen jäi syksyllä mammalomalle. Ja kappas vaan, pikkaisen järkytyin uutisesta koska nykyinen lääkäri on sama mikä oli edellisellä paikkakunnalla vajaa 10 vuotta sitten. Sama josta vannoin että ikinä enää en mene hänen luokseen, että mielummin ajan kaupunkiin ja maksan omasta lompsasta. No tämä herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Kotona piti kaivaa vanhat  blogikirjoitukset  missä kirjoitin hänestä koska muistin vaan sen että en aikonut ikinä enää mennä hänen luo ja että hän sai minut kerran itkemään.  Luettuani ne, piti vielä kaivaa kaikki terveyskeskuspaperit esiin jotta näen mitä hän on kirjoittanut minusta. Samalla tuli sitten muutenkin käytyä taas niitä läpi. Ja olipas rankkaa… Löysin myös merkinnän jossa olen hakenut ehkäisypillereitä juuri täytettyäni 14 ja yritin googlen avulla tulkita kirjoitusta että olisko jotain merkkiä siitä olinko silloin neitsyt vai en. Laittaakohan l...

Nyt olen päättänyt että tällä sairaslomalla tutustun enemmän minun eri osiin koska ilman niiden kanssa työskentelyä terapia ei etene. Pari osaa on sellaista jotka ei usko tähän koko osateoriaan mikä on tietenkin ironista koska kun he eivät usko siihen niin tavallaan heitä ei pitäisi olla olemassa. Eli he eivät usko heidän olemassaoloonsa. Myös minulla itselläni on monesti vaikeuksia ymmärtää tätä asiaa. Joten ostin kauniin muistikirjan ihan vain tätä tarkoitusta varten. Kirjasin kaikki osat jotka tällä hetkellä tiedostan ja tein jokaiselle osalle oman luvun kirjaan. Jokaiselle osalle on tyhjiä sivuja joihin voin kirjata huomiota yms sitä mukaa kun niitä tulee tai vaikka antaa osan itse kirjoittaa sivulleen mitä se haluaa. Tiedostettuja osia sain tällä hetkellä 11. Näistä yksi on mies ja yksi poika. Kaksi alle kouluikäistä, yksi noin 10 v (poika), kolme teini-ikäistä (kaksi näistä kaksosia) ja loput iättömiä tai aikuisempia. Yksi osa on täysin äänetön ja siihen ei ole oikein mi...