Tarkkailija

Minussa on tosi älykäs, viisas, analyyttinen mutta tunteeton tarkkailija osa. Se sama joka yleensä kirjoittaa nämä kirjoituksetkin.  Hän kykenee viiltäviin analyyseihin, hienoihin oivalluksiin. Hän tarkkailee koko ajan kaikkea ja tekee havaintoja sekä päätelmiä. Mutta hänellä ei ole puhekykyä ja viestinvälitys puhuvien osien kanssa on katkoilevaa. Eli saatan kirjoittaa terapeutilleni upeita oivalluksia itsestäni, hienoja analyysejä ja päätelmiä asioista mutta kun yritämme puhua niistä niin tarkkailijan sanat katoaa ja tilalle tulee osa joka ei edes tiedä kunnolla niistä. Minäkään en ole kaikesta perillä. Siksi terapiassa monesti sanat katoaa, en löydä päästäni sanoja, en edes tiedä mitä halusinkaan asiasta sanoa. Siksi monesti ajatus katkeaa terapiassa ja joudun lopettamaan lauseen kesken koska en tiedä sanoja, en tiedä ajatusta minkä meinasin sanoa.

Toisaalta tarkkailija on siis tunteeton eli se kykenee tekemään näitä viiltäviä huomioitaan ilman tunteita, se pystyy kirjoittamaan asioista ilman minkäänlaista tunnekuohua, vaikka mistä hyvänsä asiasta.

Onneksi terapeutti antaa kirjoittaa hänelle myös sähköpostia joten hänkin tietää tästä älykkäästä tarkkailijasta. Ollaankin sovittu että se mitä kirjoitan sähköpostissa hänelle, otetaan sessiolla puheeksi tavalla tai toisella. Yhden kerran olen koko reilun kolmen vuoden aikana laittanut erään sähköpostin perään viestin että en kykene mitenkään sittenkään puhumaan kirjoituksen sisällöstä.

Mutta onhan se hitsin turhauttavaa kun sitten terapiassa ei mitenkään saa kiinni hienoista ajatuksistaan ja oivalluksista.