Apua, että on mennyt aikaa kun viimeksi tännekin jotain kirjoittanut!! Vuosikin vaihtui!!!
Syynä ei ole se että oisin nyt jotenkin "parantunut" vaan suurin syy on se että nykyinen terapiani vastaa lähes kaikkeen purkautumisen/avautumisen tarpeeseeni. Nyt sitä on tajunnut kuinka paljon vaikutusta on sillä että on ammattitaitoinen terapeutti, juuri itselleen sopiva, juuri sellainen joka on saanut koulutusta juuri minun tarpeisiin. Nyt niinku OIKEASTI mennään minun tahtiin ja minun ehdoilla!!
Koen myös jo kovasti edistyneeni, minulle on tullut omia voimakkaita mielipiteitä joita uskallan sanoa myös ääneen!! Olen jonkin verran rohkeampi, itsevarmempi. Edelleenkin koen ihmispelkoa enkä kykene esim. kansalaisopiston kursseja käymään. Kylläkin sellaisia jotka kestää yhden päivän mutta jos yritän sellaiseen missä samat ihmiset kokoontuu viikko toisensa jälkeen, niin ei onnistu.
Joitakin "tunteita" on alkanut toisinaan tulemaan ja tämän vuoksi olen kerran purskahtanut itkuun töissä. Tämä kylläkään ei ollut mukava kokemus ja se hävetti minua. Kyseessä oli keskustelu jossa puhuttiin perheväkivallasta. Töissä on sellainen porukka jonka kesken on tapana välissä heittää rankkaakin vitsiä ja se on ihan ok minullekin. Meillä on tosi hyvä henki ja mukava sakki töissä. No tässä tapauksessa toisen läppä saikin minut pois tolaltani ja tokaisin että olen itse sitä kokenut enkä ole yhtään lyöntiä ansainnut enkä pidä siitä että siitä lasketaan edes leikkiä ja aloni itkemään. No tilanne jäi siihen, sanoja pyysi anteeksi ja minä rauhoituin kun muut siirtyi muihin aiheisiin. Häpeä jäi.
Ajatus muutosta elää edelleen voimakkaana vaikka nyt siinä on realismiakin mukana. Asiasta tietää jo oikeastaan kaikki, lapset, vanhempani, työpaikan väki, exä. Mutta suurin huoleni on tietenkin raha!! Eli jotta tämä muutto oikeasti olisi mahdollista, minun ON SAATAVA
- työpaikka ennenkuin irtisanoudun nykyisestä
- nykyinen autoni myytyä
- talooni vuokralaiset
- sopiva asunto kaupungista
ja periaatteessa siis kaikki nämä yhtäaikaa koska jokaisen kohdan on toteuduttava jotta tämä onnistuisi (tai vaihtoehtoisesti niin korkeapalkkainen työpaikka jotta muille ei ole väliä, mikä on lähes mahdotonta)
Elän edelleen sinkkuna eikä mitään viritelmiä edes ole.
Vanhin pojistani muutti omilleen ja vei ADHD- koiransa mukanaan. Ihanan rauhallista vaikka välissä onkin ikävä, kumpaakin :) Mutta muuttivat ihan tuohon lähelle.
Ahdistusta tuovat nykyään nämä rasisimi/ääriajattelujutut mutta siltäkin olen itseni suojannut että olen lakannut seuraamasta tällaisia juttuja, en lue kommentteja enkä seuraa ryhmiä joissa näitä keskusteluja käydään. Uutisia luen valikoiden.
Siinäpä pikaiset kuulumiset uuden vuoden alkuun.
Hyvää vuotta 2016 teille jotka jaksatte edelleen täällä käydä! Te olitte elintärkeät pitkän aikaa minun elämässäni, edelleen tärkeät vaikka nykyään selviän muillakin keinoilla!
Kommentit
Lähetä kommentti