Hitsi että olen ylpeä ja onnellinen. Oikeastaan tosi paljon edistystä on tapahtunut parin vuoden sisään. Nyt sen huomasin erityisesti. Kesälomani alkoi varaslähdöllä eli otin muutaman joustovapaan tällä viikolla. Olin vielä tiistain töissä mutta jo illalla 400 km päässä josta jatkoin keskiviikkoaamuna junalla matkaa, määränpäänä Hämeenlinnan Kantola ja AC/DC. Minun teiniajoistani mukana kulkenut lempibändini. Jossain välissä en voinut tätä kuunnella koska se oli "pilaantunut" sillä että ammoisina aikoina exä kuunteli kännissä paljon AC/DC:tä ja sen vuoksi se soi taustalla kun kaikkea pahaa tapahtui. Mutta jo useamman vuoden olen jo voinut kuunnella ilman ahdistusta. No siis olin ostanut tähän lipun jo joulukuussa heti niiden tultua myyntiin. Itseäni epäilytti kyllä että tuleekohan itse lähdöstä mitään, etukäteen ahdisti ajatus isoista ihmismassoista ja bajamajoista. Olin siis liikkeellä täysin yksin :) ja selvisin tosi hyvin. Usein juuri kaikki tuollaiset yksin...
Traumoista, dissosiaatiosta ja traumaterapiasta kertova blogi. Mukana myös ihan normaali elämää :) osa teksteistä voi olla triggeröivää tai aiheuttaa ahdistusta herkille joten varauksella.