Siipiä vaille

Pakko ottaa Pratsiol takaisin käyttöön, alkaa olla lähes joka yö painajaisia. Nyt ne vain eivät ole varsinaisia katastrofiunia vaan väkivaltaunia. Viime yönäkin näin mm. unen jossa minä olin äitini kanssa jossain talossa, ovet lukossa. Kohta oveen koputettiin hyvin lujasti ja vaativasti. Emme aukaisseet, kohta sama hätäinen luja koputus kuului vuorotellen joka ikkunasta. Edelleen emme reagoineet. Kohta kuitenkin nuoruudesta tuttu nainen ryntäsi olohuoneeseen pelkässä yöpaidassa ja huusi itkien "auttakaa, se tappaa minut, se otti jo kivenkin, se OTTI JO KIVENKIN". Samassa joku mies ryntäsi samaan huoneeseen ja alkoi jahdata naista. Me äidin kanssa seisoimme kauhuissamme paikoillaan. Mies pääsi naisen luo ja löi käsissään olevalla isolla kivellä naista päähän niin että toinen puoli kallosta meni läjään ja murtui. Tässä vaiheessa minuun iski pelko siitä että mitä jos mies seuraavaksi käy meidän kimppuun. Tähän heräsin. Yhtenä yönä taas olin siskontytön kanssa kahdestaan ja ...

Ilmeisesti oma itse(kin) voi näyttää peilistä erilaiselta riippuen mikä osa peilistä katsoo?? Kun minä näen peilissä/valokuvissa välissä suht sopusuhtaisen ja jopa kauniin naisen vaikka TIEDÄN että olen n. 25 kg ylipainoinen. Toisinaan taas näen todella todella ylipainoisen, lähes pallon muotoisen naisen joka on ihan järkky myös kasvoiltaan. Ja loput on kaikkea tältä väliltä. Se on vain tosi hassua että näkee niin eri tavalla. Tiedän että lähes kaikilla on niitä "huonotukka", "huononaama",  "huonovartalo" jne. päivä jolloin vain kokee itsensä vähemmän viehättäväksi kuin muulloin, mutta voiko ulkonäkö omissa silmissä vaihdella noin paljon.  Nykyään kuitenkin kykenen katsomaan itseäni enemmän peilistä kuin aikaisemmin. Oli aikoja jolloin en juurikaan kyennyt katsomaan itseäni peilistä kokonaisena vaan osissa. Eli toisinaan katsoin pelkästään kasvojani jolloin en katsonut mitään muuta kohtaa, kun taas toisella kertaa saatoin katsoa vaikka keskiva...

Hmmm. en tiedä... Olen ravannut (heh) treffeillä eron jälkeen ehkä jotain 20 miehen kanssa ja kahden naisen... Kertakaan ei ole tullut mitään WAU-efektiä. Ei suurta ihastumista, yhden kerran pienesti jokin liikahti. Aina olen jättänyt tapaamiset kertaan jos on tullut tunne että ei, ei missään nimessä. Mutta jos ei ole tullut selkeää eitä niin olen jatkanut tapaamisia toivossa että jospa tunne tulisi. Nyt on taas tilanne se, eli uutta matoa edellisen jälkeen koukkuun ja nyt olen pari kertaa tavannut yhtä miestä ilman että on tullut selkeää ei-reaktiota. Mutta ei myöskään mitään ihastumisia. En tiedä, olenko kuollut senkin tunteen suhteen????  En tiedä, joskus vain tuntuu että olen, että tämä on toivotonta, ettei kukaan enää koskaan herätä minussa rakkauden tunteita... Vai onko kyse siitä että enää ei kukaan MIES vaan voi herättää minussa niitä tunteita... Ja näillä leveysasteilla ei vain ole bi/lesbo naisia noilla palstoilla. Vai onko se näin vaikeaa löytää ketään?? Hämää v...

MItä on selviytyminen? Kun joku kysyy, selviätkö? tai miten selvisit siitä asiasta, tai miten selvisit siitä tapahtumasta? Tai kun joku toteaa että olet selviytyjä kun kaikkien tapahtuneiden jälkeen olet tässä pisteessä... jne. jne. Sehän voi tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Minä olen kai siinäkin vähän mustavalkoinen ihminen... MInusta selviytymistä on se että on elossa ja hengittää ja sitten kun en enää selviydy niin olen kuollut. Siksi tuntuu jotenkin hassulta kun terppa(kin) kyselee vaikean juttutuokion jälkeen ennen poislähtöä että "mikä on olo, selviänkö". Tiedän toisaalta että minä selviän aika paljosta ihan yksinäni, periaatteessa en tarvitse ketään. Varsinkaan minun mittapuulla selviämisestä. Todennäköisesti kun vastaisin että "en selviä" on kyseessä hyvinkin viimeiset hetket ennenkuin teen jotain peruuttamatonta...  MInun on edelleen tosi vaikea luottaa esim. terapeuttiin, vaikka tämänkin kanssa on yhteistyötä ollut jo pari vuotta. Haluaisin ...

Noniin...  Ei kuulunut treffikumppanista mitään enkä enää halunnut olla epätietoisuudessa joten laitoin viestin jossa kerroin että minulle pitää vääntää rautalangasta ja että halusiko hän kohteliaasti ilmoittaa että tämä oli tässä vai halusiko jatkaa tutustumista. No vastaus oli että tämä oli tässä. Joten se siitä. Vähän teki pahaa... Ehkä siksi että tämä oli eka kerta kun minä sain pakit :o Ja tuli kuitenkin hiukan puun takaa koska sain niitä rakkausviestejä aikaisemmin... Mikähän oli se joka sitten tämän käänteen sai aikaiseksi... Edellisenä iltana pikaisesti tapasimme... ja hän tuntui silloinkin olevan vielä mukana... Olen kelannut sitä tapaamista ja minusta tilanne muuttui kun sovittiin että seuraavana päivänä minä menen hänen luokseen kylään. Hän kysyi että jäänkö yöksi, johon minä emmin ja emmin, lopulta sanoin että katotaan. Mieski siihen että katotaan... Aika pian tuosta hänellä tulikin jo kiire lähteä. Ja aamulla sain sen viestin jossa hän sanoi että jätetään se t...

Lääkärissä käynnin tulos on nyt se että painajaisiin tarkoitetun lääkkeen käytön lopetin koska korvaavaa lääkettä ei ole. Kokeillaan josko jo kestäisi lopettaa lääkitys. Nukkumiseeen vaihdettiin pitkävaikutteinen melatoniini, jota kokeilin vapun ja viikonlopun aikana ja totesin ettei mitään vaikutusta minuun. Heräilin edelleen yhtenään. Olen nyt nukkunut puolitoista viikkoa todella huonosti (yhtä yötä lukuunottamatta) ja herännyt olotilaan että en ole juuri ollenkaan saanut nukuttua. Yö menee vain pyöriessä, painajaisia en onneksi näe. Terapeuttini osaa myös EMDR-tekniikan ja puhui että voitaisiin kokeilla sitä turvapaikkani vahvistamisessa. Olen lukenut että hoitona se ei sovi kuin yksittäisten traumojen hoitoon. Mutta näköjään sitä voi käyttää muuhunkin. En tiedä sitten koska sitä kokeillaan vai kokeillaanko. Ajatuksena se pelottaa siksi koska jotenkin kuvittelen että silloin terapeutin täytyy olla tosi lähellä (fyysisesti) minua, kasvojen välissä on vain "vähän" tilaa...