Siipiä vaille

Jotenkin tämä treffijuttu kai laukaisi myös jonkinasteisen pelon/ahdistuksen koska olen siitä asti nukkunut joka yö tosi huonosti ja nähnyt joka yö painajaisia. Painajaiset eivät ole onneksi olleet ihan niitä perinteisiä kuolema/toivottomuus unia vaan nyt se "katastrofi" on jotenkin vieressä, pelottavana ja uhkaavana mutta ei kuitenkaan suoraan koske minua, esim yksi yö näin tulipalosta painajaista ja se tulipalo oli ihan vieressä ja tavallaan minäkin olin vaarassa mutta vain sen takia että se tulipalo katkaisi sähköt ja sen vuoksi olin vaarassa, itse tulipalon ei uhannut minua eikä missään vaiheessa tullut sitä oloa että tilanne on toivoton ja tulen kuolemaan. Tällä viikolla minulla on terapiapäivänä ensin lääkäriaika jossa katsotaan lääkitystä. Lääke jota syön painajaisiin, on yhteensopimaton astman kanssa joten pitäisi katsoa onko korvaavaa lääkettä vai yritänkö kokonaan lopettaa lääkkeen. Toiseksi lääke jotan syön toisinaan uniongelmiin on niin kamala lääke että en v...

Kävin TREFFEILLÄ piiiitkästä aikaa!! Näitä nettijuttuja. Mun reaktio ei ollut mikään "tässä on elämäni mies" vaan että hei, "tässä on tosi hyvän tuntuinen mies, tästä voi tulla jotain, tätä pitää katsoa pitemmälle". Välimatkaa on, mutta sitä on aina kun täällä hevonjeerassa asuu.  Mutta se mikä alkoi jo treffejä seuraavana yönä ahdistaan oli miehen viestit... Miksi ihmeessä pitää jotenkin "syöksyä" päälle heti!! On varmaan naisia jotka sellaisesta tykkää, mutta minä en kuulu niihin. Eli illalla hyvän yön toivotuksen jälkeen oli tullut viestejä muutama kun olin jo nukahtanut. Heräsin yöllä ja luin viestit ja sitten olikin loppuyön uni mennyt. Mies sanoi rakastuneensa ensisilmäyksellä ja kutsui rakkaaksikin jne.  Minä haluan edetä HITAASTI, myös tunnetasolla. Tulee jotenkin ahdistavan painostava olo kun toinen luettelee jo heti tuollaisia.  Toisaalta mulla on jopa SEKSUAALISUUS herännyt tämän pitkän kuivan jakson jälkeen. Siitä on aikaa, kun viimeksi ...

Siivoilin makkariani ja löysin käsin tehtyjä päiväkirjoja, pidän aina toisinaan myös käsin päiväkirjoja. Nyt istahdin selailemaan niitä (harvoin pystyn lukemaan vanhoja tekstejäni) ja löysin tosi mielenkiintoisen kirjoituksen. Olen vuonna 2007 kirjannut ylös mieleni sisäisen keskustelun joka käytiin paikallisessa ravintolassa kun menin sinne syömään työpaikan tarjoamaa jouluruokaa. Tässä keskustelussa Ilkimys ei ollut saanut vielä lopullista nimeään eli olin vain kirjannut hänet ilkimykseksi. Myöhemmin tämä osa on saanut nimensä Rääväsuu.  Olin jotenkin tosi tarkkaan osannut kirjata keskustelun (muistan nyt että taisin kirjoittaa sen heti tultuani ravintolasta kotiin). Ja tämä keskustelu kuvaa tosi hyvin sitä mitä tapahtuu kun menen ihmisten ilmoille. Onneksi nykyään esim. työpaikkani on sen verran "turvallinen" paikka että tällaisia keskusteluja on tosi vähän siellä (vuonna 2007 tein töitä yksin). Mutta kun esim. yritän harrastaa jotain jossa on muita ihmisiä, tämä ...