Siipiä vaille

N äin viime yönä unta, vaihteeksi muutakin kuin katastrofiunta, vaikka ei tämäkään silti hyvä uni ollut.  Kirjoitan sen tänne ylös etten unohda.  Eli meinn terapiaan normaaliin paikkaan. Tulimme pihaan yhtäaikaa terapeuttini kanssa.Minä kuitenkin kiirehdin sisään jotta ehdin käydä vessassa. Menin kuitenkin väärästä ovesta sisään ja eksyin taloon. Harhailin isoa taloa ympäri ja ympäri, enkä löytänyt terapeutin huonetta mutta en myöskään aulaa. Jossain vaiheessa kuitenkin saavuin takaisin aulaan ja olin helpottunut että nyt pääsen perille. Lähdin liikkeelle mutta kohta taas huomasin että olen ihan hukassa, kaikki näyttää ihan oudolta. Katsoin kelloa ja huomasin että olen jo 25 minuuttia myöhässä. Itkien aloin soittamaan terapeutilleni joka vastasi hyvin huolestuneella äänellä ja sanoi että oli jo todella huolissaan minusta. Itkin puhelimeen että en osaa kulkea enää täällä enkä löydä hänen huonettaan ja pyysin että eikö hän voisi tulla hakemaan minut. Tähän heräsin. Näen...

Minulla on ollut kohta vuoden yöyskä jota on työterveydessä nyt tutkittu. Näyttää olevan astmaa mutta vielä tutkitaan onko työperäinen astma. Olemme vaihtaneet toimipaikkaa n. 1 ½ vuotta sitten ja tässä uudessa paikassa yhdessä nurkassa haisee välistä voimakkaasti home. Rakennus on tasakattoinen ja vaikka ulkona ois pakkasta -20 niin räystäältä tippuu vesi ja muutenkin järkyttävät jääpuikot joita talkkarit poistelee monta kertaa talvessa. No joka tapauksessa tämän asian tiimoilta kävin keuhkolääkärin vastaanotolla ja pakko sanoa että harvoin tulee vastaan niin ihanaa lääkäriä, jotenkin oli niin mukava, luonteva ja hyvä. Tuli niin luottavainen olo, turvallinen sekä tunne että on hyvissä käsissä. Ehkä tämän vuoksi tapahtui iso "ihme". Puhuimme lääkkeistäni ja tuli ilmi että yksi lääkkeeni on sellainen joka voi aiheuttaa astmaoireita jatkuvassa käytössä. Hän sitten kysyi että koska seuraavan kerran tapaan tämän lääkärin. Sanoin hänelle että kuljen parin viikon välein trauma...