Näkymättömyys

Nyt alkaa oikeasti huomaamaan eron terapeutti 1 ja 3 välillä. Ihan eri tyylit ja eri ammattitaidot. Mutta niinhän se kai pitääkin olla koska eka oli suuntautunut kognitiiviseen ja oli "vain" psy. sairaanhoitaja kun taas tämä nykyinen on ilmeisesti kohtapuoliin valmis traumaterapeutti. Ykkönen yritti väkisin minua vääntää kohden vaikeita asioita huolimatta minun ahdistuksesta kun taas tämä pyrkii siihen että koko ajan pysyisi ahdistus hallinnassa ja lievänä ja mitään "kohti" ei mennä väkisten.

Tässä yksi päivä tajusin sen miksi minun on vaikea tehdä terapiassa harjoituksia tms. Minulla on näkyvyyspelko. Ahdistun kun vähäänkään tulen näkyväksi ja toivon ja haaveilen näkymättömyydestä. Mitä isompi piiri on missä olen, sitä helpompi on hukkua massaan ja olla näkymätön seinäruusu kun taas mitä pienempi piiri, sitä varmemmin MINÄ olen näkyvä siinä piirissä. Varsinkin terapiassa huomio keskittyy minuun jossa on jo tarpeeksi kestämistä ja ajatus siitä että tekisin toisen nähden vielä jotain, ahdistaa tuplasti enemmän. Kuinka näkyvä olisinkaan silloin!!! 

Muistin senkin että esim. parisuhteissa  on ollut vaikeaa juuri se että kun toinen kiinnittää minuun huomiota... On jopa vaikeaa esim.nousta sohvalta ja olo helpottuu vasta kun jää toisen katseen ulottumattomiin. Ja on vaikea vaikka vain keittää kahvia kun toinen/toiset tuijottaa. Siksi ilmeisesti osasyynä minun on vaikea "sietää" vieraita kodissani. Kun on vieraita, vähiten ahdistusta tuottaa se että olisin koko ajan paikoillani. Miksi ihmeessä liikkuminen ja siitä johtuva ajatus että on näkyvämpi kuin aloillaan, on niin pelottavaa... 

Tässä vähän aikaa sitten huvikseni tein taas jonkun höpöhöpö nettitestin ja siinä oli kysymys että minkä supervoiman haluaisin ja vaihtoehtona oli näkymättömyys. Valitsin sen heti ja nyt kun mietin sitä niin jotenkin tulee ajatus että ihan KAIKKI olisi hirvittävän paljon helmpompaa jos olisi sellainen voima. Ahdistus vähenisi todella paljon. Ja tuntuu että terapiassakin voisin puhua ihan mistä vain ja helposti jos voisin samalla olla näkymätön ja vain itse näkisin muut. MItä enemmän sitä nyt mietin sitä enemmän toivon että sellainen voisi olla oikeasti mahdollista, olla näkymätön aina halutessaan. 

Tästä puhuttiin sitten viimeksi terapiassa ja tehtiin mm. sellainen harjoitus jossa mielikuvissani menin suojatarvikekauppaan valitsemaan itselleni mieleisiä suojia. Siinä harjoituksessa tajusin sen että on minussa kuitenkin osa joka HALUAA olla NÄKYVÄ koska tämä osa valitsi NÄKYVYYSVIITAN itselleen. Rääväsuu taas halusi lisää pelottavuutta ja valitsi haarniskan. Ja muut mitä halusivat. 

Samalla kokeiltiin myös yhtä juttua jossa laitoin itseni ja Rääväsuun väliin sermin jonka takana Rääväsuu sai tehdä mitä halusi mutta piti olla hiljaa.  Rääväsuuhan on se joka "häiriköi" minua lähes koko ajan, ainakin silloin kun olen muiden ihmisten seurassa. Terapiassa se on todella paljon äänessä. Mutta nyt laitettuani sen sermin taakse, se pysyi lähes äänettömänä!! Välissä kurkki sen takaa ja yritti heittää normi kommenttejaan mutta kun komensin sen takas sermin taakse, se totteli ja vaikeni!!! En muista varmasti mutta luulen että tämä oli EKA kerta kun oikeasti sain sen tottelemaan minua!! Olen kyllä aikaisemminkin yrittänyt kaikenlaista, väittää vastaan, perustella omaa mielipidettä, huutaa, käskeä, uhkailla jne. mutta ilman vaikutusta. Oli kyllä todella mukava tunne kun sitä jatkuvaa moitetta ja haukkumista ei ollutkaan!!