Nyt alkaa oikeasti huomaamaan eron terapeutti 1 ja 3 välillä. Ihan eri tyylit ja eri ammattitaidot. Mutta niinhän se kai pitääkin olla koska eka oli suuntautunut kognitiiviseen ja oli "vain" psy. sairaanhoitaja kun taas tämä nykyinen on ilmeisesti kohtapuoliin valmis traumaterapeutti. Ykkönen yritti väkisin minua vääntää kohden vaikeita asioita huolimatta minun ahdistuksesta kun taas tämä pyrkii siihen että koko ajan pysyisi ahdistus hallinnassa ja lievänä ja mitään "kohti" ei mennä väkisten. Tässä yksi päivä tajusin sen miksi minun on vaikea tehdä terapiassa harjoituksia tms. Minulla on näkyvyyspelko. Ahdistun kun vähäänkään tulen näkyväksi ja toivon ja haaveilen näkymättömyydestä. Mitä isompi piiri on missä olen, sitä helpompi on hukkua massaan ja olla näkymätön seinäruusu kun taas mitä pienempi piiri, sitä varmemmin MINÄ olen näkyvä siinä piirissä. Varsinkin terapiassa huomio keskittyy minuun jossa on jo tarpeeksi kestämistä ja ajatus siitä että tekisin tois...
Traumoista, dissosiaatiosta ja traumaterapiasta kertova blogi. Mukana myös ihan normaali elämää :) osa teksteistä voi olla triggeröivää tai aiheuttaa ahdistusta herkille joten varauksella.