Diagnoosiksi on varmistumassa dissosiaatiohäiriö mutta nyt hiukan arvotaan onko se sekundaarinen vai tertiäärinen, minun oma arvioni oli että se on toi sekundaarinen. En tiedä tuleeko muita diagnooseja koska oireet täyttävät monen muunkin diagnoosin kriteerit mutta todennäköisesti ovat eri persoonanosien omia oireita. Nämä kaksi viikkoa ovat olleet rankat koska lähes joka päivä on ollut joku testi tai kysely ja yleensä vielä kaksi per päivä. Ja noi testit ja kyselyt tuovat ikäviä tunteita pintaan. Lisäksi tämä osastoelämä vieraine ihmisineen ahdistaa todella paljon. Onneksi edelleen saan olla yhden hengen huoneessa. Minulla on kaksi omahoitajaa jotka ovat erikoistuneet traumoihin ja dissosiaatiohäiriöhin. Toinen on mies ja toinen nainen. Jotenkin kuullessani ekaa kertaa tästä ajattelin että miten ihmeessä voin MIEHEN kanssa puhua yhtään mistään... Mutta ällistyttävää kyllä voin puhua aika monestakin asiasta. Osastolla on rankkaa myös tietenkin se että tämä on suljettu osa...
Traumoista, dissosiaatiosta ja traumaterapiasta kertova blogi. Mukana myös ihan normaali elämää :) osa teksteistä voi olla triggeröivää tai aiheuttaa ahdistusta herkille joten varauksella.