Tallinnan matka odottaa parin viikon päästä ja minun ahdistuskäyräni nousee koko ajan... Joka päivä mietin matkan peruuttamista (ja kun hotellin voi peruuttaa ilman maksua kaksi päivää ennen reissua) ja ahdistun kaikesta suunnittelusta... Tiedän että en voi pettää lapsiani vaan on pakko, pakko päästä tämä ahdistus yli ja lähteä vaan reissuun. En tiedä mikä tässä mättää... onko se vain rutiinien rikkoontuminen, tuntemattoman kohtaaminen (vaikka olenkin jo kahdesti käynyt Tallinnassa), vai Miehen mukaan tulo... Vai onko se tämä "kausi"... kun kaikki tuntuu toivottomalta, koko ajan pitäisi jaksaa uskoa että muutos on mahdollinen, minussa ja suhteessani Mieheen. Olisi NIIIIIIN HELPPOA luovuttaa, jättäytyä taas yksin turvalliseen yksinoloon, omiin rutiineihin ja ilman ahdistavia ihmiskontakteja...